Prostituution muodonmuutoksista Eros- ja elonvoiman tarinoihin
Moraalinvartijoista prostituutiota ei ole niinkään se, että nainen myy ruumistaan kuin se, että hän tekee näin avioliiton ulkopuolella. Emma Goldman (To the moralist prostitution does not consist so much in the fact that the woman sells her body, but rather that she sells it out of wedlock.” ? Emma Goldman)
Emma Goldmanin kirjoitukset prostituutiosta kuuluvat naistutkimuksen tärkeimpiin ”vaihtoehtoisiin” näkemyksiin aiheesta, joka nostattaa vahvoja tunteita jopa feminismin sisällä. Onko prostituutio tai seksityö aina sortoa ja onko olemassa sellaista kuin ”vapaa” tahto suhteessa seksin myyntiin? Onko seksityö sen kummempaa kuin oman sielunsa, arvojensa ja ajatustensa myynti markkinataloudessa? Eikö ole parempi, että naiset saavat säällisen palkan seksityöstä kuin se, että he puurtavat hikipajoissa orjapalkoilla? Voiko seksin vapaa jakaminen olla väkevien, kosteiden kosmisten energioiden lahjataloutta ja niiden sykkivää eteenpäin lähettämistä pyhän kehän ketjussa? Nämä ovat prostituutioon liittyviä vaihtoehtoisia ydinkysymyksiä. Kuvaan tässä yhdessä Eija Keräsen kanssa järjestämiemme tilkkutyö- ja myyttivaatenäyttelyiden roolia myös huora-madonna jaottelun purkamisessa ja ikääntyvien naisten seksuaalisen ja muun voiman vapauttamisessa markkinatalouden ja kirkko-patriarkaalisuuden ikeestä.
Oma näkemykseni on, ettei prostituutiosta voida puhua riittävän laaja-alaisesti ja syvällisesti huomioimatta koko ilmiön syntyhistoriaa ja eroksen tulkintaa ja ilmaisua osana erilaisia maailmankuvia ja sukupuolisuhteita. Seksi, seksuaalisuus, eros, agape, rakkaus näyttäytyvät aivan eri valossa myös riippuen kulttuurista. Länsimaissa kaupallis-kirkollinen patriarkaatti on määritellyt ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden osana dualistista ja hierarkkista sukupuolijärjestelmää, jossa niin miehet kuin naiset vieraannutetaan seksuaalisuutensa kirjosta ja erilaisista mahdollisista ilmaisutavoista ja –kielestä, tyyleistä. Monoteismi, monokulttuuri ja penetratiivinen, mies-seksuaalisuuden hallitsevalle normille rajattu monoseksi ylläpitävät yhden totuuden mielikuvia ja sielunkuvastoja, joissa väkivallan, hallinnan ja seksin patologinen yhdistelmä on onnistunut ulkoistamaan yhteyksiä luovan eroksen—ihmisiä ja koko kosmista voimakenttää yhdistävän siteiden sykkeen. Feministinäkökulma erokseen löytyy niin ekospirituaalisesti orientoituneiden feministien kuin radikaalifeministien/anarkofeministien kirjoituksista.
Emma Goldman oli tunnettu anarkisti Yhdysvaltojen ja Euroopan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kamppailussa työväenluokan naisten aseman parantamiseksi. Goldman nosti tapetille kysymyksen siitä, onko lopultakaan eroa avioliiton sisällä tapahtuvassa ”seksin myynnissä” ja prostituutiossa. Kulttuuriset tavat ja normit toimivat sisäisenä pakkopaitana ja mielen kolonisaation väylänä, jolloin naiset ovat joutuneet toimeentulonsa nimissä alistumaan heteroseksuaaliseen avioliittoinstituutioon. Joissakin kulttuureissa ero sutenöörillä ja aviomiehellä on hiuksenhieno. Koti-prostituoituja lienee nyky-Suomessakin suuret määrät tuontivaimoina. Myös Havelock Ellis on kirjoittanut: "vaimo joka menee avioon rahasta, verrattuna prostituoituun on se todellinen rupisammakko. Hänelle maksetaan paljon vähemmän, hän antaa paljon enemmän takaisin työnä ja hoivana, ja hän on täysin sidottu hallitsija-isäntäänsä (master). Prostituoitu ei koskaan luovu itsemääräämisoikeudestaan, hänelle jää vapaus ja henkilökohtaiset oikeudet, eikä hänen tarvitse aina alistua miehensä lähentelyyn. " Goldman myös kuvasi kirjoituksissaan pyhää prostituoitua, joka naislähtöisissä kulttuureissa toteutti yhteiskunnallisesti arvostettua henkis-ruumillista tehtävää huora-käsitteen tuolla puolen. On myös lukuisia kulttuureita, joissa prostituutioon verrattavia sanoja, käsitteitä tai ilmiöitä ei tunneta lainkaan. Temppeliprostituutiossa nainen ”antoi” omasta vapaasta tahdostaan hänen oman kokonaisvaltaisen seksuaalisen libidonsa ilmaisuna.
Pohjolan Valon ja Voiman näyttely:
vastarintaa myyttiselle huorittelulle ja Portto-tarinoille
Näyttelyssä pohjoisen valon ja voiman haltijoista juhlistamme alkukantaisen jumalatar-haltijan väkeä ja kosmista lahjataloutta. Näyttelyssä esittelen jokaisen myyttiasun ja tilkkutyön kohdalla mitä eroksen ja luontouskonnon näkemykset naiseudesta ovat olleet yksittäisen jumalattaren tai haltijan kohdalla. Kaikella tällä on poliittista merkitystä, sillä fyysisellä ja henkisellä alistamisella on sama tavoite: omanarvontunteen ja sisäisen voiman nujertaminen. Prostitutoitu on patriarkaatissa madonnan vastakohta, himottu, pelätty huora, johon miehet projisoivat itse-inhonsa vieraannuttuaan itse ruumiistaan. Huoraan ulkoistetaan oma väkivalta. Huora-sanojen etymologiat eri kielissä osoittavat, että taustalla todellakin on jumalatar, vapaa, seksuaalisesti itsemääräävä hahmo....
Halusimme nostaa näyttely-performanssilla arvoonsa uuden Oulun alueen voimaemoja, ikääntyviä naisia, jotka ovat tehneet merkittävää työtä luonnon, rauhan, eheytymisen tai tasa-arvon eteen. Heidän roolinsa uudenlaisina ”mannekiineina” oli myös lukea oma hyvän elon ja olon viestinsä ja osoittaa nuorille, ettei heidän tule sisäistää kulttuurimme vahvaa naisvihaa varsinkaan suhteessa tuottamattomina pidettyihin ikänaisiin. Näyttelystä on tekeillä kirja kuvakortteineen. Seuraavaksi näyttely on Kiimingissä, sitten Jyväskylässä Suomen käsityömuseossa. Haluamme tuoda performanssin myös etelän kaupunkeihin ja pyydämme vinkkejä, ketkä tiettyjen alueiden voimanaiset voisivat tulla kantamaan myyttiasujamme ja lukemaan niiden viestejä.
Kaarina Kailo, Kosmisten verkkoyhteyksien kutoja,
Sinetär-Ääretär ja joskus Lemmetär....
Julkaistaan Vasemmistonaisten Pippurissa 2012, lokakuu
