© Kaarina Kailo
Naistutkimus ja naisten vapaaehtoistyö
hoivatyöstä sukupuoliroolien murtamiseen
Naisia on puolet maailman väestöstä, ja he ansaitsevat
kymmenesosan maailman tuloista, tekevät kaksi kolmasosaa maailman
työtunneista, ja heitä on omaisuudenhaltijoina vain yksi sadasosa.
(Smyke 1991, 120)
Tämän artikkelin päämääränä on pohtia naistutkimuksen ja samalla laajemmin koko yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen soveltavaa yhteiskunnallista roolia sekä vaikutusmahdollisuuksia. Mitä merkitystä vapaaehtoistyöllä voisi olla mm. naistutkimuksen päämäärien - esim. kaikentasoisen tasa-arvon toteutumisen suhteen?
Tutkiessani vapaaehtoistyön ja aktivismin merkitystä nimenomaan naistutkimukselle pohdin sitä mielestäni keskeistä kysymystä, onko yleensäkään suositeltavaa kannustaa naisia vapaaehtoisuuden suuntaan sukupuolijärjestelmässä, joka jo perustuu naisten näkymättömän ja aliarvostetun työn hyväkseenkäytölle. Olisiko tärkeämpää tehdä näkyväksi ne sisäiset lasikatot ja psykologiset, sukupuolisidonnaiset rooliodotukset, jotka altistavat nimenomaan tytöt ja naiset pätkätöille ja "matalan profiilin" työaloille? Toisin sanoen, liittyykö vapaaehtoistyöhönkin sukupuolisidonnaisia odotuksia ja merkityskokonaisuuksia, jotka tulisi ottaa huomioon kaikentasoisessa vapaaehtoistoiminnassa ja talkoo-henkisessä rekrytoinnissa?
Lähtökohtani on että elämme erityisen häiriintyneen ja häiritsevän maailmankatsomuksen, markkinatalouden globalisaation, tasapäistämis- tai monokulttuurin ja ahneuden aikakautta. Pidän siksi tarpeellisena pohtia samalla ekosysteemiämme koskevia tulevaisuudennäkymiä, siis kaikkien elollisten olentojen tulevaisuutta (Kailo 2000a). Tulisiko vapaaehtoistyön edistäjien pohtia laajemmin sitä, miksi vapaaehtoistyöstä on juuri nyt länsimaitten talouskasvun kukoistuskaudella tullut niin keskeinen kysymys ja YK:n julistama teemavuosi? Olisiko niin, että valtion ja kuntien leikatessa hyvinvointipalvelujen resursseja, vapaaehtoistoimintaa ollaan sälyttämässä jälleen kerran juuri niiden ryhmien harteille, jotka eniten tarvitsevat hyvinvointivaltioitten aikaisemmin tarjoamia ja takaamia palveluja (esim. lastenhoito, vanhusten, mielenterveyspotilaiden tai vammaisten palvelut). Eivätkö juuri naiset joudu kantamaan huolta ja vastuuta näistä palveluista jos niiden resurssointi vaikeutuu?
Määrittelen aluksi naistutkimuksen tavoitteet ja osoitan niiden
yhteiskunnalliset kytkennät sekä sukupuolijärjestelmään
liittyvät havainnot ja asenteet.
Naistutkimus tieteenalana
Naistutkimus ja -liike ei ole homogeenista vaan koostuu Suomessakin erilaisista
koulukunnista ja suuntauksista. Naistutkimuksen päämäärät
vaihtelevat paitsi tieteenalojen, myös yksittäisten ohjelmien
ja yksikköjen painotusalueitten ja arvojen mukaan. Rajaan määritelmäni
Oulun yliopiston naistutkimuksen näkemyksiin ja vielä spesifimmin
omaan visiooni naistutkimuksen roolista, vaikka esitteemme pohjautuukin
porukalla määriteltyihin päämääriin. Oulun
yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan sijoitettu naistutkimus-opintokokonaiuus
määrittelee itsensä "tieteidenväliseksi, monitieteiseksi
ja perinteisiä paradigmoja haastavaksi opetus- ja tutkimusalaksi,
jonka lähtökohtana on naisten historiallisen, kulttuurisen ja
yhteiskunnallisen aseman tutkiminen" (Naistutkimuksen opas, 2000,
1). Sukupuoli ymmärretään yhteiskunnallisena suhteena,
joka järjestää, määrittää ja suuntaa
naisten ja miesten elämää ja heidän asemaansa. Naistutkimuksen
on hyvä kuitenkin käsitellä entistä enemmän jopa
eläin- ja luomakunnan "oikeuksia" ja tarkastella globaaleja
ympäristöön ja teknologiakehitykseen liittyviä kysymyksiä.
Niiden vaikutus on sitä suurempi naisten elämässä
mitä syrjääntyneempiin ryhmiin he kuuluvat. Ympäristöongelmat
koskettavat köyhiä enemmän kuin muita sen vuoksi, että
monet maat varastoivat ja tuottavat saasteita ja ongelmajätettä
nimenomaan köyhiin kortteleihin tai maille. Naiskysymykseksi asian
tekee esimerkiksi se, että saasteilla on usein erityisen turmiollinen
vaikutus sikiöön ja raskaana oleviin naisiin-seikka, jonka ekofeministit
ovat havainneet herkemmin kuin miesekologit. Yhteiskunnallisesti suuntautunutta
aktivismia, vapaaehtoistyötä ja vastuullisen tutkimustyön
esikuvia tarvitaan kipeästi tällä korostuneella High Techin
ihannoinnin aikakaudella, jolle on ominaista räikeän materialistisen
tulosajattelun edistäminen ja yhteisvastuullisempien eettisten arvojen
laiminlyönti.
Julkaistu alunperin:
Vapaaehtoistoiminta opiskelun osana. Toim. Antti Eskola, Leena Kurki. Tampereen yliopisto, Tampere 2001. (Women's Studies and Female Voluntary Work--From Emotional Labor and Nurturing towards the Dismantling of Gender Roles)
