|
||
Kailo, Kaarina Hunnutettu ja riisuttu nainen -Taloudellis-uskonnollisen fundamentalismin syvätasot
Kun WSF eli Maailman sosiaalifoorumi kokoontui vuonna 2004 Mumbaissa, Intiassa, se yllätti monet naisliikkeen osallistujat positiivisella tavalla: kansalaisjärjestöjen valtavan sateenkaaritapahtuman järjestäjät olivat lopultakin lisänneet maagisen sanan "patriarkaatti" niiden muiden "ismien" joukkoon, joita suurpanelit käsittelivät tuhatpäisen yleisön edessä. Patriarkaatti, imperialismi, kolonialismi, rasismi, kapitalismi, uusliberalismi olivat forumin pääteemoja, ja puhujiksi oli kutsuttu näyttävä kaarti naisasianaisia, mm. egyptiläinen aktivisti ja feministi Nawar El Saadawi. Hän nosti esiin paitsi patriarkaatin naisiin kohdistuvan sorron kysymykset, myös länsimaisten feministien osallisuuden ns. kolmannen maailman naisten näkymättömyyteen. Tuodessaan julki länsimaisen naisliikkeen sisäiset etniset ja etuoikeuksiin liittyvät ristiriidat, hän samalla kyseenalaisti itsestäänselvinä pidettyjä oletuksia länsimaisten naisten oletetusti menestyksellisemmästä emansipaatiosta. Ovatko he Lähi-Idän naisia vapaampia? Hekin kantavat huntua, El Saadawi muistutti. Myös länsimaiset, "vapautetut" naiset sortavat itse itseään; osallistuessaan kauneuden palvontamenoihin he samalla he tukevat monikansallisia yrityksiä ostaessaan niiden markkinoimia make-up tuotteita, jotka peittävät heidän hipiänsä kuten huntu ikään. Mitä yhteistä siis on Lännen ja Idän, Etelän ja Pohjolan symbolisesti ja konkreettisesti hunnutetuilla naisilla, ja miltä taloudellis-uskonnollisen fundamentalismin-yhden fanaattisesti puolustetun totuuden-syvätasolta näitä alistuksen yhtymäkohtia tulisi lähestyä? Onko huntu aina merkinnyt alistamista-ja miten se liittyy kautta patriarkaattien miehisen halun ilmenemismuotoihin? Vai voisiko huntu olla naisten voimaantumisen ja itsemääräämisen symboli? Mitä tulee avainkäsitteeseeni, määrittelen fundamentalismin eri uskonnoissa, talousmalleissa ja maailmankuvissa esiintyväksi ajattelutavaksi, joka pyrkii turvaamaan perusasioina, ydinarvoinaan pitämiään käsitteitä ja käytäntöjä suvaitsematta poikkeavia näkemyksiä. Kun tieteellisessä tutkimuksessa totuus on avoin, kunnes se on todistettu tieteen avulla, fundamentalismi ei valitse vihollisiaan (maallistumista, edistystä jne.) rationaalisesti vaan tunnepohjalta ja sokeasti. Fundamentalismia pidetään moniselitteisenä reaktiona kulttuurisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin mullistuksiin, ja sitä voidaan pitää keinona pelastaa oma minuus muutospaineiden keskellä. Fundamentalismiin kuuluu vahva ryhmäsidonnaisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Fundamentalismia on esiintynyt yhtä hyvin kristinuskon kuin islamin piirissä, viime vuosina. Siinä missä monien muslimimaitten naisten keho, jopa katse halutaan kätkeä uskonnollisen fundamentalismin nimissä, länsimaissa nainen on tyypillisesti miehisen talousfundamentalismin ja siihen kytkeytyvän kontrolloivan katseen "narsistinen" kohde: pornon kyllästämässä markkinataloudessa häntä ei peitetä vaan päinvastoin riisutaan niin paljaaksi kuin vain vallitseva eetos sallii. Samalla hänetkin leimataan miehen heikkouksien uhkaajaksi ja uhmaajaksi. Tässä on kyse tyypillisestä vallasta riisutun ryhmän syyllistämisestä ja huomion siirtämisestä pois pukeutumis- tai alastomuuskoodeja ylläpitävästä sukupuolijärjestelmästä. Niin länsimaiden kuin Lähi-Idän naiset ovat patriarkaatissa ulkoa tulevan kontrollin ja säätelyn kohteita, joskin eri tavoin. Nainen ei ole kummassakaan tapauksessa omaehtoisen seksuaalisuutensa subjekti; patriarkaalinen yhteiskunta, uskonto, markkinat, kapitalismi ja patriarkaatti määrittelevät ja hallitsevat eri tavoin hänen haluaan. Tämä ei tarkoita etteikö naisilla olisi minkäänlaista vaikutus- tai itsemäärämisvaltaa, etteikö hän voisi neuvotella ja jopa performoida sukupuolen "tyyliään" osittain tai täysin tietoisena sukupuolisuhteiden mielivaltaisesta luonteesta. Oletus vapaasta tahdosta miesjohtoisen yhteiskunnan sosiaalisaatiosta huolimatta olisi kuitenkin naivia. Kukaan ei välty kokonaan mielenkolonisaatiolta. Eivät miehet sen paremmin kuin naiset. Pohdittaessa maailmanrauhan ehtoja ja edellytyksiä, on tärkeätä pureutua kunnian ja häpeän (piilo)sukupuolisopimuksen syvätasoihin ja paljastaa patriarkaatin synnyt syvät, sen ideologian kova ydin ja kasvualusta. Vain psyko-poliittisen tietoisuuden lisäämisen avulla voidaan luoda edellytykset mistä toimia epäsymmetristen sukupuolittuneiden sekä sukupuolistavien valtasuhteiden purkamiseksi. Artikkelini päämääränä onkin raottaa verhoa heteropatriarkaatin ideologisten, taloudellis-sosiaalisten ja psykologisten ulottuvuuksien taakse ja samalla antaa esimerkkejä siitä, minkälaisia käsityksiä feministeillä on itsellään emansipaatiosta, "hunnun" ja "hunnuttomuuden" tai paljaan pinnan ja omaehtoisen seksikkyyden merkityksestä globalisaation ehdoilla toimivassa maailmassa. Aikamme ongelmia ei tulisi kuitenkaan rajata vain naiskysymykseen, hyvinvointivaltion alasajoon ja siitä seuraavaan jo todistettuun eriarvoistumiseen (esim. Wichterich 2002); koko ekologisen luontoperheen vähittäinen tuhoaminen on uhka niin optiohaille kuin maailman köyhille-erityisesti naisille. Hunnun symboliikka liittyy patriarkaalisiin kunnian ja häpeän sukupuolijärjestelmiin. Huntu itsessään ei kuitenkaan tuota alistusta. Alistus syntyy sen suhteesta yhteiskunnan eriarvoistaviin ja kaksinaismoraalisiin sukupuolistaviin koodeihin ja normeihin. Mitä fundamentalistisemmassa ympäristössä se koodataan naisen hallinnan välineeksi, sitä vähemmän se kuitenkaan voi edustaa aitoa voimaantumisen symbolia. l. Fundamentalismin hunnut ja maaperäFundamentalismi-vahvasti tunnepitoinen ja epärationalistinen uskonnollinen ja/tai taloudellinen vakaumus ja kiihko-kantaa sisällään väkivallan siemeniä. Viime vuosien WTC- iskua seuranneet terrorismiteot osoittavat, että uskonnollinen kiihko voi motivoida eritoten nuoret miehet mitä järkyttävimpiin viattomiin kansalaisiin kohdistuviin iskuihin. On ironista, että terrorismin vastainen "sota" on kuitenkin itse johtanut suvaitsemattomuuden ja yhden totuuden fanatismiin esimerkiksi Venäjän, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hallintokoneiston sisällä. Terrorismi on tarjonnut verukkeen millä lisätä kansalaisvalvontaa, "laittomia" pidätyksiä ja kaventaa yksityisyyteen liittyviä kansalaisoikeuksia. Yhdysvaltojen isänmaallisuus- lakien (Patriot Acts) selitetään toimivan demokratian ja turvallisuuden hyväksi, mutta samalla ne itse romuttavat kansalaisten oikeusturvaa ja heikentävät kansanvaltaa. Tämä ristiriitainen kehitys on näkynyt myös Isossa-Britanniassa, joskin pääministeri Blairin demokratian ja oikeusturvan vastaiset toimenpide-ehdotukset ovat kokeneet näyttävää vastustusta. Syitä globalisaatiolle tyypilliseen vallan lisääntyvään keskittämiseen on mielestäni etsittävä patriarkaalisen materianhallintaan ja miehiseen kunniaan perustuvan maailmankuvan ytimestä. Siinä yhdistyvät niin uskonnollinen kuin taloudellinen sekä psykologinen fundamentalismi. Näin siksi, että vallan keskittyessä yhä harvempiin käsiin, moniarvoisuus ja maailmankuvalliset totuudet kapenevat. Olipa kyse muslimi- tai kristillisten valtioiden taloudellisesta tai uskonnollisesta fanaattisuudesta, maailmaa luonnehtii 90-luvulla lisääntynyt suvaitsemattomuus ja väkivalta. Onkin ensiarvoisen tärkeätä tutkia niitä väkivallan tutkimuksessa piiloon jääneitä ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat fundamentalistisen maailmankuvan ja pyrkimysten taustalla. Väitän että psykologisella tasolla ne voidaan liittää "kunnian" ja "häpeän" sukupuolistaviin ja sukupuolittuneisiin perinteisiin. Näitä ei voi erottaa taloudellisista ja omistusoikeudellisista kysymyksistä, vaan kunniallisuus ja miehisyys liittyvät niihin erottamattomasti. Olen tarkastellut ns. (piilo)sukupuoli- tai yhteiskuntasopimusta osana lokaalin sekä globaalin miesvaltaisen kulttuurin jatkumoa (Kailo 2003, 2004). Kohdennan pohdintani kunnian ja häpeän käsitteisiin sukupuolisopimuksen sisällä, koska ne auttavat tekemään näkyviksi epäsymmetristen patriarkaalisten valtasuhteiden ääriulottuvuudet sekä toisaalta niiden kytkökset yksityisomaisuuteen. Huntu voi toimia fundamentalistis-patriarkaalisessa yhteiskunnassa miesjohtoisen yhtenäiskulttuurin keinona kätkeä epäsymmetrinen vallan ja resurssien jako naisten itsensä tietoisuudesta. Valkoisen hunnun takaa miehensä suudelmaa odottava morsian lännessä voi olla hyvin samalla tavoin miehisen vaihtotalouden valuuttaa kuin pysyvästi hunnutetut naiset joissakin muslimimaissa. Molemmissa tapauksissa tapa saattaa olla toisaalta pelkkä jäänne todellisesta alistamisesta, tyhjä symboli vailla suurempia käytännön vaikutuksia. Mutta vallan keskittyessä ja fundamentalismin voimistuessa huntu eri muodoissaan nousee konkreettisesti nais- ja feministinäkökulmat sensuroivaksi muuriksi miesten ehdoilla toimivassa maailmassa.
Uusliberalistisille arvoille perustuva markkinatalous, joka leviää kautta maailman on itsessään lähellä fundamentalismia, sillä sen edistäjät pyrkivät kaikin tavoin representoimaan sen ikään kuin ainoaksi toimivaksi, luonnolliseksi ja toivottavaksi talousmalliksi. Suuntauksen vastustajat ovat puolestaan leimanneet sitä milloin talousfundamentalismiksi, milloin jopa markkinastalinismiksi (Matti Wuori). Väitteet hyperkapitalistisen mallin "väistämättömyydestä" leviävät paitsi EU:ssa myös lintukodossamme Suomessa. Naiset ovat niiden ja niiden sisältämän piiloisen "kunniankulttuurin" ensisijaisia uhreja. Tietenkin myös miehet kärsivät demokratian ohentuessa mutta naiset elävät moninkertaisen terrorisminpelon arkea. Vallan keskittäminen on kilpailuyhteiskunnan ja markkinatalouden huolestuttavimpia piirteitä. Olipa kyse virkamiesvallan kasvusta tai epädemokraattisesti toimivien kansainvälisten elinten toiminnasta (esím. WTO, ks. Kailo, Sunnari & Vuori 2004), valta on etäännytetty kansallisista hallituksista, kansanedustajilta, kansalaisilta, ja sitäkin enemmän naisilta. Kasvatuksellisista, fyysisistä, rakenteellisista ja institutionaalisista syistä, naiset ovat niin fyysisen, kulttuurisen, uskonnollisen, psykologisen, emotionaalisen kuin taloudellisen väkivallan ensisijaisia, haavoittuvaisimpia kohteita. Väkivallalla viittaan valtaa- ja resursseja omistavien ja hallitsevien piirien toimiin pakottaa kansalaiset tietyntasoiseen vaihtoehdottomuuteen, tai ainakin kaventuneisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa itse elämänsä ehtoihin. Se, että Suomeenkin on rantautunut ilmiö nimeltä köyhyyden naisistuminen sekä työssäkäyvien köyhien joukko on nimenomaan seurausta taloudellisesta väkivallasta. Se pakottaa naistyöntekijät heille epäedullisiin "joustoihin", palkan- ja työelämän ehtojen heikennyksiin, sillä kun ja jos WTOsta tai EUsta tulevat direktiivit ja suositukset pakottavat ihmiset hyväksymään matalapalkkaisia ja ihmisarvoa alentavia, epäoikeudenmukaisia työsuhteita ja -sopimuksia, kyse on virkavallan sääntelyn puutteellaan legitimoimasta talousväkivallasta. Mielivaltainen, ansaitsematon väkivalta uhkaa lisäksi naisia niin työssä kuin paikassa, joka on naiselle vaarallisin--oma koti. Kun ajatellaan naisiin kohdistuvan kotiterrorismin laajuutta ja vakavuutta, siihen jos johonkin tulisi varautua ennaltaehkäisevällä toiminnalla, nopean toiminnan joukoilla, mies-naissosialisaation mallien päivittämisellä ja väkivaltaisten miesten (sekä naisten) määrätietoisemmalla hoitoonsaattamisella ja hillitsemisellä. Terrorisminvastainen sota on johtanut massiivisiin vastatoimiin, vaikka naisiin kohdistuva arkinen väkivalta on monille naisille ja lapsille päivittäinen, varma uhka. Joskin kaikki mahdollinen on tehtävä terrorismin ja siihen kytketyn fundamentalismin estämiseksi, se on itse asiassa onnistunut länsimaisen demokratian heikentämisessä; terrorisminvastainen sotahan on ennen kaikkea keino siirtää maailman huomio pois kaikista niistä valtionjohdon, yritysmaailman ja patriarkaatin väkivallan muodoista, jotka ovat täysin verrattavissa terrorismiin omanlaisena pelon maantieteenään. Samalla se peittoaa alleen ne monet ihmiskuntaa uhkaavat ilmiöt, jotka saattavat olla paljon turmiollisempia: ilmastonlämpeneminen, lämpöhuoneilmiö ja siihen liittyvät luonnonkatastrofit, ydinvoimalat, saasteet jne. 2. Kunnian ja häpeän (piilo)sukupuolijärjestelmäOnko lähinnä Etelä-Eurooppaan, Afrikkaan ja muslimimaihin yhdistetyn ja siellä vallitseva kunnian ja häpeän sukupuolisopimus täysin vieras "sivistyneissä" ja kristillisissä pohjoisissa teollisuusmaissa? Kuinka erilainen on suomalainen hyvinvointiyhteiskuntaan perustuva sukupuolijärjestelmä? Ovatko Suomen surullisen kuuluisat korkeat tilastot naisiin kohdistuvasta väkivallasta osa kunnian ja häpeän epäsymmetristä yhteiskuntasopimusta, vai ovatko ns. "kunniamurhat" vain tiettyjen kiihkouskonnollisten maiden ja kulttuurien barbaarimainen ilmiö? Kuvaan seuraavaksi tarkemmin kunnian ja häpeän (piilo)sukupuolisopimusta, jonka jälkeen osoitan sen yhteydet muihin fundamentalismin ilmenemismuotoihin. Pyrin osoittamaan, että naisen hunnuttaminen olipa se luonteeltaan symbolista tai konkreettista juontaa samansuuntaisesta patriarkaalisesta arvohierarkioiden maailmankuvasta ja ovat yhdistettävissä miehiseen kunniaan. Olivatpa kulttuurikohtaiset variaatiot kuinka erilaisia tahansa, niiden kova ydin yhdistää eri patriarkaatit materianhallinnan järjestelminä. Taloudellinen, uskonnollinen ja seksuaalinen kontrolli ja säätely edistävät samaa arvomaailmaa-patriarkaalista yksityisomaisuuden ja mieshegemonian agendaa. Viittaan käsitteellä (piilo)sukupuolisopimus patriarkaaliseen sosiaalisen sääntelyn kätkettyyn valtaan ja sen julkilausumattomiin psyko-emotionaalisiin mekanismeihin ja prosesseihin. Piiloisena pidän sitä siksi, ettei ole kysymys varsinaisesta sopimuksesta, johon naisilta ja miehiltä olisi pyydetty suostumus tai hyväksyntä. Käsite viittaa julkilausumattomiin mutta käytännössä varsin yleisiin oletuksiin, toimintatapoihin ja hyväksyttyihin naiseuden ja miehisyyden malleihin ja odotuksiin. Ne ovat omanlaistaan hiljaista tietoa ja kaukaa heimokulttureista juontavaa inhimillistä perimää. Joskin monet naiset ovat sisäistäneet ja omaksuneet kussakin kulttuurissa vallitsevien etikettien, rituaalien ja sosialisaation sisällöt, olisi poliittisesti naivia puhua niiden sisältämien arvojen ja sukupuolisuhteiden tietoisesta allekirjoittamisesta. Sukupuolijärjestelmät ovat seurausta mieshegemonian psykologisesta, viestinnällisestä, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ylivallasta, jonka turvin naiset on sosialisoitu yhdessä muiden valtaa vähemmän omaavien ryhmien kanssa hyväksymään alisteinen ja riippuvaisempi asemansa ikäänkuin "luonnollisena" ja jopa suotavana. Uskomukset sukupuolten täydentävyydestä ovat seurausta vuosisatojen aikana toteutetusta hienovaraisesta mielenmiehittämisestä. "Miehitys" on oiva termi, sillä matriarkaalisten tai niitä arvoiltaan lähellä olevien yhteiskuntamallien ja sukupuolijärjestelmien historiaa naisille ei opeteta; pahimmillaan tällaisten yhteisöjen olemassaolo kiistetään arvattavista syistä; nainen on valmiimpi sisäistämään patriarkaatin naisarvot jos hän ei voi edes kuvitella vaihtoehtoja vallitseville sukupuolten välisille suhteille. Patriarkaalisen mielenmiehityksen kärjistyneitä ilmenemismuotoja ovat patriarkaatille uskolliset äidit, jotka itse ympärileikkauttavat tyttäriään (ja poikiaan) tai kannustavat heitä terveydelle haitallisiin kauneusleikkauksiin-naimakelpoisuuden ja/tai uran edistämisen nimissä. He itse tukevat kaksinaismoraalisia kunnian ja häpeän tulkintoja. Kirkollinen ja maallinen valtaeliitti on aikanaan ja vähitellen historian saatossa luonut hierarkkisen herruusjärjestelmän taatakseen omat intressinsä ja omistusoikeutensa. Herruusjärjestelmille on ollut tyypillistä kautta historian taata alamaistensa kuuliaisuus ja uskollisuus vallanpitäjille niin psykologisten kuin aineellisten ja lainsäädännöllisten valtamekanismien avulla. Herruusjärjestelmät ovat hierarkkisia ja kaksinapaisia materianhallinnan ja vallanjaon ideologioita, joiden äärimuoto on herran/orjan epäsymmetrinen vastakkaisuus ja muut eriarvoisuutta ylläpitävät arvorakennelmat (mies vs. nainen, kulttuuri vs. luonto, sivistyskansat vs. luontokansat, ihminen vs. eläin jne., ks. esim. Plumwood l993). Kuten rauhantutkija Betty Reardon (1981) on osoittanut, hierarkkiset käskynanto- ja kuuliaisuussysteemit-joskin niissä on maakohtaisia eroja--ulottuvat niin naisiin kuin eliittimiesten alistamiin miehiin, mm. sotilaisiin, joiden tulee uhrautua isänmaan puolesta siinä missä äidit uhrautuvat perheen nimissä. Kirsti Härkönen kuvaa juuri tämäntyylistä sukupuolijärjestelmää kirjassaan Kunniallisen naisen taakka: "Jihad eli pyhä sota on keskeistä islamin käsitteistöä. Muslimiyhteisön täytyi vakiinnuttaa asemansa taistelemalla, ja jotkut naisetkin halusivat täyttää pyhän velvollisuutensa tarttumalla aseisiin. Muhammedin mielestä naisten ei kuitenkaan ollut tarpeen osallistua sotaan, sillä miesten totteleminen ja heidän suosionsa tavoitteleminen on naisten jihad" (Härkönen 2004, 246). Herruussysteemien valtastrategioitten ytimeen kuuluu juuri se, että niiden epäsymmetrinen ja usein mielivaltainen vallanjako pyritään kätkemään "yhteisen edun" retoriikan hunnulla. Näin pyritään estämään alisteisten ryhmien vastarinta ja kapina. Kunnian ja häpeän sukupuolijärjestelmä kiteyttää naisiin ja miehiin kohdistetut erilaiset sosiaaliset, psykologiset ja psykohistorialliset vastuut, odotukset sekä moraaliset velvoitteet. Vaikka luokka-asemalla on merkitystä sen suhteen, mitä ryhmiä säädellään ja manipuloidaan räikeimmin, naiset ovat omassa yhteiskuntaluokassaan selkeästi ankaramman moraalisen katseen kohteita. (Piilo)sukupuolijärjestelmää ylläpidetään paitsi kulttuuristen tapojen ja lakien avulla, myös sukupuolitetun ruumiin kontrolloimisen ja psykologisen häpeänpelon avulla. Sukupuolesta ei voida puhua käsittelemättä miesten ja naisten keskinäisiä valtasuhteita, ennen kaikkea tapaa millä miehen kunnia mitataan juuri suhteessa hänen lähipiirinsa naisiin, ja missä naisen häpeä yhdistetään paitsi olemukselliseen, ontologiseen "naiseuden häpeään" myös tekoihin, joihin naiset eivät pysty itse vaikuttamaan. Jos miestenkin toimintaa säädellään kunnian ja häpeänpelon avulla, hänen sukupuolensa omaama suurempi valta suo hänelle suhteellisesti enemmän vaihtoehtoja ja suuremman itsemääräämisvallan kulttuuristen normien uhatessa häntä, jopa hänen henkeään. Jos oma suku painostaa miehiä murhaamaan suvun naisia kunnian nimissä, ovatko hekin toisaalta sukupuolijärjestelmänsä uhreja, vailla puhdasta vapaata tahtoa ja yksilöllisiä itsemääräämisoikeuksia? Vai ovatko naismurhiin syyllistävät miehet yhtä harvinaisia tapauksia kuin suomalaiset miehet, jotka murhaavat vaimojaan ja partnereitaan juuri eron hetkellä, "menettäessään kasvonsa"? Tämän seksuaalisen kontrollin tulkitseminen pelkästään yksilöpsykologisesti, yksittäisen "patologisen" miehen tekona on yhtä ongelmallista kuin sen projisointi kokonaisen uskonnon tai kulttuuripiirin yleisesti hyväksytyksi toimintatavaksi. Joskin muslimi- ja arabimaihin yhdistetään kiihkeimmin "kunniamurhien" järkyttävät käytännöt, naisiin kohdistuva monitasoinen väkivalta on maailmanlaajuista. Tämä ei tarkoita, etteikö erityisesti monien etelän maiden "kunniamurhia" lainsäädännöllisesti ja asenteellisesti suvaitsevia kulttuureja tulisi tältä osin pyrkiä tuomitsemaan ja näin muuttamaan. Kirsti Härkönen on teoksessaan Kunniallisen naisen taakka (2004) antanut esimerkkejä eri kulttuurien naisvihasta ja väkivallasta, mutta keskittyy Turkissa kohtaamiinsa erityisen raadollisiin naisiin kohdistuvan väkivallan esimerkkeihin:
Härkösen mukaan seksuaalinen väkivalta koskettaa naisia vakavammin kuin miehiä johtuen ikivanhasta itäisestä kulttuuriperinteestä: Nainen, joka joutuu seksuaalisen väkivallan kohteeksi, tuhoaa paitsi oman kunniansa, myös yhteisönsä kunnian. Raiskattu ja nöyryytetty nainen ei voi häpeänsä vuoksi välttämättä avioitua, muttei myöskään asua isänsä kodissa. Usein itsemurha on ainoa keino selviytyä häpeästä ja palauttaa se, mitä kunniasta kuoleman avulla ylipäänsä voidaan palauttaa. Menneisyydessä raiskattu nainen ollaan "häpeänsä" tähden saatettu jopa haudata elävältä. Koska naisen häpäisemiseksi riittävät kuulopuheet ja naiseen kohdistunut, hänen tahdostaan riippumaton väkivalta, on selvää, ettei hänellä ole samanlaista itsemääräämiseen perustuvaa subjektiasemaa kuin miehillä. Tämä tuo mieleen yhteydet aavistushakkuiden ja aavistusmurhien välillä. Mies on menettää maaomaisuutensa Naturalle, sekä vaimonsa toiselle miehelle. Hän polttaa molemmat, joskus myös lapsensa. Miehen kunnia on nähty suoraan hänen sukunsa naisten siveellisyyden
tai koskemattomuuden seurauksena. Miehen kunnia liittyy tavallaan pikemminkin
kuolemaan kuin seksuaalisuuteen. Islamin perinne määrää
miehen tärkeimmäksi tehtäväksi sodankäynnin.
Nuoret miehet ovat taistelleet Kaakkois-Turkissa PKKTa vastaan-kunniakäsitteen
sanelemana. Sotimisesta kieltäytyminen merkitsee kunnian menettämistä,
sillä mies joka ei ole käynyt armeijaa, ei yleensä voi
avioitua eikä saada työpaikkaa (Härkönen 2004, l9).
Nämä tulkinnat tukevat Reardonin ylläkuvaamia väitteitä
sodan ja kodin sukupuolittuneista yhteyksistä miehen ja naisen psykologiseen
arvostukseen. Ne osoittavat etteivät tällaiset miehisyyden mallit
ole hyväksi miehillekään. Ne sortavat miehiäkin omalla
tavallaan. Härkönen uskoo että itäisissä kulttuureissa
kunnia on erityisen raskas taakka. Se voi musertaa miehen kuoliaaksi sodassa
tai tappaa naisen "kunnia-murhan" tai itsemurhan kautta. Turkissa
seksuaalisuuteen liittyvä kunnia on langennut ennen kaikkea naisten
kannettavaksi, vaikka Koraani kehottaa molempia sukupuolia käyttäytymään
siveellisesti (Härkönen 2004, 20). Seksuaalisesta väkivallasta
ja kunniakäsitteen julmuudesta ei voidakaan syyttää Koraania,
sillä ne palautuvat jo islaminuskoa edeltäviin heimokulttuureihin.
Islamissa kunniaton nainen ei pääse naimisiin ja menettää
näin mm. taloudellisen turvansa, joskus henkensäkin, kun taas
länsimainen nainen ylläpitää arvoaan kuluttajana ja
kauneustuotteiden ostajana. Syyt lienevät samansuuntaiset-määrittyminen
miehen halun ja naimisiinpääsemisen tarpeellisuuden mukaan.
Mitä riippumattomampi nainen on taloudellisesti, sitä vähemmän
hänen täytyy käyttäytyä kaksinaismoraalisten
miesarvojen mukaan. Yksittäisten mies- ja naiskansalaisten yläpuolella
toimii kuitenkin eliitin arvomaailma-he eivät itse useinkaan ole
valmiita uhrautumaan niiden arvojen puolesta, johon haluavat kansan samaistuvan.
He alistavat kansan omille itsekkäille tarkoitusperilleen. Tämä
näkyy yhtä hyvin Afganistanissa kuin Yhdysvalloissa ja niiden
sotapolitiikassa. Mikä sitten on juuri kunnian ja häpeän keskeinen merkitys eri kulttuurien sukupuolijärjestelmien ja yhteiskuntasopimusten perinteisessä ytimessä? Patriarkaatissa nainen määritellään suhteessa miespuolisiin sukulaisiin, ei omana itsemääräävänä subjektina. Huomionarvoista häpäisemisen sosiologiassa on, ettei naisen kokemuksia tarkastella väkivallan uhrin vaan hänen "omistajansa" tai miessukulaisensa näkökulmasta. Tässä paljastuu, ettei naisen omalla kokemuksella ole suurta painoarvoa. Pahimmissa tapauksissa tällainen uhri saatetaan jopa surmata "kunnian nimissä" kun taas väkivallan tekijää ei usein edes rangaista ja suvun miehet saattavat sopia asiaan keskenään (´Time l999, UN Chronicle Beyer & LeGood, l999). Mies ihmisen prototyyppinä ja nainen poikkeamana miesten määrittelemistä (miehisistä) normeista heijastaa syvälle syöpynyttä vallanjakoa patriarkaalisissa kulttuureissa. Se liittyy miesarvojen ja toimintamallien luonnollistamiseen ikään kuin ainoana oikeaoppisena maailmankuvana. Tyypillistä fundamentalistiselle patriarkaatille on huomion siirtäminen herruusjärjestelmän ja väkivallan arvoista ja käytännöistä uhrin asemassa olevan kulttuurisen "toisen" häpeään sekä tähän asemaan joutuneen ryhmän syyllistämiseen. Olen laatinut heuristiseksi apuvälineeksi listan, jonka avulla on helpompi tehdä näkyväksi hierarkkiseen herruussysteemiin ja alistamispolitiikkaan samaistuvia tai sitoutuvia yhteiskuntajärjestelmiä, joissa kansalaisia, erityisesti naisia, säädellään juuri häpeänpelon ja kunnian puolustamisen psykologialla, ja joissa piilosukupuolijärjestelmän epäsymmetriset valtasuhteet peitellään "yhteishyvän" retoriikan taakse. Yhteenvetona voidaan todeta, että naisen keho toimii yhteisön, kulttuurin tai kansakunnan puhtauden ja arvokkuuden symbolina (Douglas 2000); yksittäisen naisen kunnia koostuu samalla patriarkaalisen piilosukupuolisopimuksen hyväksymisestä ja sisäistämisestä. Se sisältää seuraavat rooliodotukset: NAISEN KUNNIA
Toisaalta, kuten muslimimaiden väkivaltaa tutkinut Kirsti Härkönen on havainnut, seksuaalinen häpeä ja kunnia on useissa maailman kolkissa, myös muslimimaissa niin laaja käsite, että siihen vedoten voidaan pyrkiä tukahduttamaan kaikki naisten vaatimukset asemansa parantamisesta (Härkönen 2004, 243). Mutta hän toteaa että tämä uhrin syyllistäminen on tyypillistä myös kristinuskolle. Sitä esiintyy tämän päivän Suomessa myös monissa muodoissa. Kyse ei ole yksilöllisestä patologisesta käytöksestä vaan häiriintyneen maailmankuvan sekä jäänteinä menneiltä ajoilta laahaavan miehisen kunnia-käsitteen jatkumosta. Tiivistäen, miehinen ylivalta on myös valtaa määritellä kaksinaismoraalisesti ja eri kriteerein miehen ja naisen rikkomusten seuraamukset. Niin miehet kuin naiset voivat sisäistää "luonnollisina" järjestelmän sisältämät epäoikeudenmukaisuutta, turvattomuutta ja pahoinvointia tukevat käytännöt ja uskomukset. Äärimuodoissaan, niin muslimi- kuin kristityissä piireissä tavattava fundamentalistinen (piilo)sukupuolijärjestelmä näyttää miehen osalta seuraavalta: MIEHEN KUNNIA
On tärkeätä todeta, ettei tätä patriarkaattifundamentalismin muottia omaksuta äärimuodoissaan kuin harvoissa kulttuureissa (cf. Taleban- aikainen Afganistan?). Herruusjärjestelmissä ei myöskään ole kyse kaikkien miesten sodasta naisia vastaan, vaan ennen kaikkea eliitin toteuttamasta manipulaatiosta, jolla erityisesti vähemmän valtaa ja vaurautta omaavat miehet saadaan naisten lisäksi hegemonisen valtaryhmän etujen toteuttajiksi (esim. itsensä uhraavina pyhän sodan taistelijoina, isänmaan kilpailukyvyn puolesta uhrautuvina naistyöntekijöinä jne.). Hierarkkiselle herruusjärjestelmälle on leimallista, että valtaa keskitetään eri tavoin sukupuolittuneen valtarakennelman eri kerroksiin, jolla taataan mies- ja yläluokkien rakenteellinen valta-asema. Sukupuolisuhteiden fundamentalismissa korostunut miehisyys tai naiseus johtaa äärimmäiseen oman sukupuolen kunnian puolustamiseen tai toisaalta alamaisuuteen sekä väkivaltaisen sukupuolijärjestelmän tukemiseen. Monet äidit suostuvatkin välittämään naisia alistavia sukupuolijärjestelnän rooliodotuksia tyttärilleen ja kasvattamaan pojistaan "pojat ovat poikia-" tyylisiä militarismin ja talousvarustelun kannattajia. Mitä vähemmän heillä on koulutusta ja mitä vähemmän heitä on opetettu ja kannustettu kriittiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ajatteluun, sitä sokeammin ja nöyremmin he ylläpitävät ympärileikkauksia ja muita terveydelle haitallisia "kulttuurisia" tapoja. Tyypillisin viime aikojen kulttuurinen ja sukupuolipoliittinen jännite lienee fundamentalistisen suvunmiehen ja länsimaiseen tyyliin emansipoituneen tyttären törmäyskurssi. Vetoamalla patriarkaalisiin uskontoihin ja valtiollisiin auktoriteetteihin, vetoamalla juuri arvojen ja niiden sukupuolistuneiden sisältöjen pyhään, pyhissä lakiteksteissä annettuun ja näin kumoamattomaan alkuperään nöyrät kansalaiset yritetään saada seuraamaan mitä irrationaalisimpia uskomuksia, tapoja ja käytäntöjä. Väkivalta kärjistyy näitä "lakeja" uhmaavien kohdalla, vaikka ne ovat ihmisoikeussopimusten vastaisia. Viime aikojen kriisit Lähi-Idässä ja Yhdysvalloissa juontavat juuri fundamentalististen arvoista, joihin kuuluu oman ryhmän "pyhien" uskomusten ehdoton puolustaminen ryhmän kunnian nimissä. Michael Kaufman on kanadalainen miestutkimuksen edustaja, joka osoittaa ettei mieheksi syntyminen kuitenkaan välttämättä merkitse samastumista kyseenalaisen "miehen kunnian" rooliodotuksiin. Kaufman tukee analyysiäni kunnian ja häpeän piilosopimuksesta todetessaan: " kuten feministinen analyysi on toistuvasti osoittanut, kuvatun kaltainen väkivalta on usein looginen seuraus [miehen] tunteesta vallan ja etuoikeuksien oikeuteen. Mikäli mies pahoinpitelee vaimoaan siitä syystä, että tämä ei ole laittanut illallista pöytään ajallaan, tämä ei tapahdu siksi, että sitä ei tapahtuisi uudestaan, vaan se on osoitus hänen [miehen] tunteesta odotettavissa olevaan oikeuteen. Tai, sanotaan, että mikäli mies käyttää seksuaalista väkivaltaa treffeillä, siinä on kyse hänen tunteestaan seksuaalisen mielihyvän oikeuteen vaikkakin tämä mielihyvä on täysin yksipuolista. Toisin sanoen, kuten monet naiset ovat osoittaneet, pelkkä vallan ja etuoikeuksien eriarvoisuus ei johda väkivaltaan, vaan tietoinen tai tiedostamaton tunne oikeudesta siihen" (Kaufman 1999, 7). On tunnettua että monien maitten armeijoissa miehiä koulutetaan sulkeistamaan tunteensa ja sisäistämään viholliskuva, ja mikä pahinta, heitä harjoitetaan naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Raiskaus on ikivanha vihollisen "nöyryyttämisen" ja häpäisyn keino, jossa päämäärä pyhittää viattomien uhraamisen. On ihme, etteivät armeijat tuota enemmän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Yhdysvalloissa on lisäksi suhtauduttu sodista palaavien väkivaltaisten miesten vaimoihin oudolla tavalla: heidän tulisi olla ymmärtäväisiä miestensä väkivallan suhteen, koska se on seurausta "isänmaallisesta" sodasta. Kaufman myös jakaa näkemykseni, että ne tavat, joilla miehet ovat rakentaneet sosiaalisen ja yksilöllisen vallan, ovat miehille itselleen paradoksaalisesti lähde suunnattomalle pelolle, eristäytymiselle ja kärsimykselle. Mikäli valta on rakennettu kyvyksi hallita ja määrätä asioista ja mikäli kyky toimia vaikutusvaltaisesti edellyttää henkilökohtaisen suojakuoren tekemistä ja pelottavaa välimatkaa muista, mikäli vallan ja etuoikeuksien maailma poistaa meidät lasten kasvattamisen ja hoivaamisen maailmasta, niin me olemme luomassa miehiä, joiden oma kokemus vallasta on kireä ja lamauttavan ongelmallinen" (Kaufman 1999, 7). Kaufman lisää "Jopa patriarkaalisessa kulttuurissa, missä isät ovat enemmän läsnä, maskuliinisuus koodataan äidin ja feminiinisyyden ja huolenpidon ja hoivaamisen ominaisuuksien torjuntana. Kuten useat feministiset psykoanalyytikot ovat huomauttaneet, tällainen luotu jäykkä ego on muurein ympäröity, tai metaforisesti ilmaisten, panssaroitu" (Kaufman 1999, 8). Siihen kytkeytyvä tunteiden ulkoistaminen selittää osaltaan miten helppoa varsinkin talousalalla työskentelevien miesten on toteuttaa kovien arvojen saneeraus- ja hyväkseenkäytön työpolitiikkaa. Raimo Sailaksen ja hänen kolleegoittensa v. l994 järjestämä siivoojien palkanlasku (30%!) rakennushallituksen yrittäessä yritysjärjestelmin ulkoistaa siivouspalvelut on oiva esimerkki raadollisesta tehokkuus- ja säästöpolitiikasta. Pitkään valtiolle töitä tehnyt siivoojajoukko sai tiedon (laittomista) irtisanomistaan vielä joululahjaksi. Tunteilu ei kuulu miessosialisaatioon, joten naisalojen kaltoinkohtelu ei varsinkaan viime aikoina tunnu aiheuttavan liialti eettistä tai moraalista pohdintaa (ks. Eräsaari 2002). Miessosialisaatio ulottaa tunteettoman kilpailu- ja hyötyrationalismin kaikkeen miehiseen toimintaan. Fundamentalistisessa muodossaan se ei voi olla tuottamatta yhteiskunnan heikoimmille ja haavoittuvaisimmille ryhmille kuin ankeutta ja riippuvaisuutta. Kaufman uskoo että henkilökohtainen turvattomuus yhdistyneenä epäonnistumiseen saavuttaa maskuliininen taso, tai yksinkertaisemmin epäonnistumisen uhka riittää liikuttamaan monia miehiä, etenkin kun he ovat nuoria, pelon, eristäytymisen, vihan, itsesyytösten, itseinhon ja aggression kierteeseen. Tällaisessa emotionaalisessa tilanteessa väkivallasta tulee kompensoiva mekanismi. Se on tapa vakiinnuttaa uudelleen maskuliininen tasapaino, vakiinnuttamalla itselleen ja muille maskuliininen valtakirja" (Kaufman 1999, 7). Tämäkö siis selittäisi miksi kielitaidoton maahanmuuttajaisä saattaa murhata oman korkeasti koulutetun, "kunniankulttuuria" väheksyvän tyttärensä tai noin kolmekymmentä suomalaista miestä murhaa vaimonsa tai tyttöystävänsä hetkellä, jolloin tämä pyrkii hänestä eroon. Mitä ilmeisemmin kyseessä on tällöinkin "kunnian", kasvojen menetys. Gloria Steinemin mukaan se, mitä mies pelkää eniten on joutua naisen pilkan kohteeksi; naiset puolestaan pelkäävät eniten henkensä puolesta. On tärkeätä toisaalta osoittaa uskonnollisen sekä taloudellisen fundamentalismin lisäulottuvuus-naisen seksuaalisuuden hallinta. Seksuaalinen fundamentalismi osana taloudellista kontrolliaKäsitys, ettei pohjoismaisen naisen seksualisuutta kontrolloida samoin kuin esim. Lähi-Idän kunniamurha-kulttuureissa tulee tarkistaa, joskaan myytit pohjoismaisten naisten seksuaalisesta ja muusta vapaudesta eivät ole pelkkiä myyttejä. Toki naiset ovat onnistuneet saamaan enemmän oikeuksia ja saavuttamaan tasa-arvoa kuin monissa muissa maailman kolkissa. Kunnian ja häpeän sukupuolisopimuksessa on myös tuntuvia maakohtaisia eroja. Monissa Lähi-Idän ja Etelä-Euroopan maissa lähisukulaiset saattavat hyvinkin osallistua raiskatun tytön surmaamiseen tai ulossulkemiseen, länsimaissa väkivaltaiset miehet toimivat omavaltaisesti, ja useimmiten ilman että suku kannustaisi väkivaltaan tai legitimoisi sen. Kuten Fatima Sahindalin murha osoitti Ruotsissa, suvun miehet painostivat hänen isänsä kunnian nimissä tappamaan tyttärensä (Kailo 2006). Toki miesten väkivaltaa hyssytellään, selitellään ja katsotaan läpi sormien kaksinaismoraalisella ja kyseenalaisella tavalla muissa kuin muslimikulttuureissa. Sylvia Walbyn mukaan naisten itsenäistyminen yksityisen alueella on kaikesta edistyksestä huolimatta johtanutkin siihen, että heidän seksuaalisuuttansa kontrolloidaan nyt yhä voimakkaammin julkisella alueella. Pornografia ja prostituutio ovat tämän julkisen kontrollin näkyvimpiä muotoja. Paradoksaalista onkin, että näitä instituutioita usein puolustetaan seksuaalisen vapauden nimissä. "Vapaa" länsimainen nainen riisutaan lisääntyvästi kaupallisiin alkutekijöihinsä markkinatalouden mantraksi muodostuneen kilpailukyvyn ja talouskasvun sekä tuottavuuden nimissä. Kun uskonnollinen fundamentalismi haluaa kätkeä naisen "synnillisen" ja syntiin kiihottavan ruumiin, taloudellinen fundamentalismi haluaa taas lypsää siitä kaikki mahdolliset ja mahdottomat voitot. Ihmisyys on globalisaation ajalla alennus- ja polkumyynnissä ja nainen tämän eetoksen keulakuva pornoistuvassa arjessa. Seksuaalinen kaksinaismoraali ja siihen liittyvä naisen seksuaalisuuden hallinta ovat arkipäivää niin Lähi-Idässä kuin pohjoismaissa. Nainen on kehonkaupan pääobjekti jota rahavalta luonnollisesti tukee. Aivan kuten musliminainen voi selittää hunnun toimivan hänen itsemääräämisensä symbolina, länsinainen saattaa kokea kauneuden rituaalimenot ja kehonkontrollin voimaannuttavana. Kyse on mielestäni tietoisuudesta; tietoisena valintana hunnunkäyttö tai kehonmuokkaus saattavat hyvinkin lisätä tunneta oman elämän ohjaamisesta. Missikilpailutkin voivat toimia tiedostavan naisen "sukupuoliperformanssina" jossa hän itse hyödyttää sukupuolirooliaan suostumatta alistus-instituution kaikkiin loukkuihin. Omassa tulkinnassani hunnutetulla ja riisutulla naisella on enemmän yhteistä kuin miltä ensin vaikuttaa. Molempien vaatetus tai sen vähyys ovat seurausta herruusjärjestelmien, patriarkaatin odotuksista, toiveista ja peloista. Nainen määräytyy molemmissa miehen ja miesehtoisen yhteiskuntamallin hyötysuhteen kautta. Romanttinen rakkaus ja ydinperhe ovat keinoja peitellä tämä tosiasia, joskaan se ei tarkoita etteikö olisi onnellisia perheitä ja rakkautta. Pornon kuvaus naisen halusta on itsessään oire globalisaation ja heteropatriarkaatin monokulttuurista; mies normina määrittelee myös naisen halun eikä pysty kuvittelemaan muunlaista seksualisuutta. Näre pitää miehistä seksiä yksinäisen seksin projisointina naisiinkin (Näre l995, 42). Suomalaisia miestenlehtiä koskevassa tutkimuksessaan Näre kuvaa naisen seksuaalisen halun rakennetta, jonka hän osoittaa palautuvan falliseen masturbaatiokaavaan. Siinä kuvastuu mekanistinen, persoonaton, tunteeton, päämäärähakuinen, valtaan ja erillisyyteen perustuva seksuaalisuus. Näre oivaltaa, että molemmat sukupuolet esitetään suoritussuuntautuneina: naiset pseudomiehinä. Ongelmana on että naisen joutuminen symbolisen riiston kohteeksi pornografiassa luo merkitysrakenteita, joita naiset helposti itsekin sisäistävät. Lisäksi, pornografia heijastaa mekanistista ihmiskuvaa ja pornografista mielenlaatua toimien tiettyjen psykologisten tarpeiden sijaistyydyttäjänä (Näre 1995, 42). Niinpä naisen identiteetti muovautuu miehisen katseen alaisuudessa eikä hän välttämättä tiedosta sen muovautumista tämän halun mukaan. Hunnun symboliikka liittyy merkittävällä tavalla patriarkaaliseen materianhallintaan ja omistusoikeuksien arvomaailmaan. Matriarkaalisen ajan käsitteiden ja sanojen muuttumisen historia paljastaa kuinka patriarkaatti on ottanut haltuun naisen subjektiuden ja sen symbolit muuttaen niiden merkitykset samalla päinvastaisiksi. Huntu on aikanaan ollut hedelmällisyytensä kätkeneen, kuolleen luonnon symboli. Hunnun riisuminen on ollut hedelmällisyyden ja luonnon eroksen paluun symboli. Neitsyt on merkinnyt itselleen uskollista ja oman itseisarvonsa omannutta naista. Patriarkaatin vahvistuessa huntu on muutettu miehen halun kautta määritellyn naisen viattomuuden, siveellisyyden ja koskemattomuuden symboliksi. Neitsyt puolestaan on muuttunut seksuaalisesti koskemattomattomaksi naiseksi, joka jälleen on tulkittu miehen seksuaalisten omistusoikeuksien kautta (Kailo 2006). Monet tutkijat ovat myös havainneet yhteydet hunnun ja naisen häpykalvon välillä; kalvon rikkoutuminen on merkinnyt omistusoikeuksiin samaistuneille miehille naisen "devalvaatiota." Kuinka moni hunnutettu nainen hyväksyisi asemansa jos hän tuntisi koko historiansa? Herruusjärjestelmän ylläpitämisen ja toimimisen kannalta ei ole merkitystä kuvittelevatko naiset itse halunneensa joko hunnun tai hunnuttoman aseman; naisten vallanvaje joka tapauksessa takaa, ettei heillä ole suuria poliittisia mahdollisuuksia sen paremmin nostaa näkyviin sukupuolisopimuksen yksipuolista luonnetta kuin muuttaa epäsymmetristä kasvatuksellisen sisällön tai työnjaon luonnetta. Hunnutettu nainen saattaa hyvinkin tuntea olonsa turvallisemmaksi hunnun suojissa aivan kuin lännen nainen saa itsevarmuutta silikonirinnoistaan. Monet naiset puolustavatkin haluaan kantaa huntua. Monille huntu edustaa itsevalittua uskonnollista symbolia, jonka käytöstä he ovat ylpeitä. Toisille on jumalsuhteen, nöyryyden ja uskonnollisen sitoutumisen pyhä merkki. Monet eivät kuitenkaan tiedosta sen yhteyksiä myös seksuaaliseen kontrolliin. Laajimmin tulkittuna, huntu kiteyttää sen, että vallitseva yhteiskunta ja uskonnollinen järjestelmä eivät juuri salli naisen edes tiedostaa "omaa haluaan". Se hunnutetaan symbolisesti, konkreettisesti. Niinpä esim. Turkissa nainen saattaa raivostuttaa miehen yhtä hyvien kantamalla huivia kuin luopuessaan sen käytöstä. Huivinkäyttöä koskeva kirjallisuus on tulvillaan ristiriitaisia ja hyvin aika-, paikka- ja kulttuurikohtaisia selityksiä hunnun käytölle (Mernissi 1991; Mojab l998; El Guindi 1999; Alloula 1986; Shirazi 2001). Miehisen vallankäytön symbolina asian ydin onkin miten sitä käytetään naisen määrittämiseen miehen halun tai patriarkaalisen yhteiskunnan näkökulmasta, ei miten naiset itse legitimoivat sen käytön tai käyttämättä jättämisen. On kuitenkin tärkeätä korjata joitakin sitkeimmistä huntuun ja hunnuttamiseen liittyvistä väärintulkinnoista tai harhakäsityksistä (ks. esim. Entekhabi-Fard 2001). Ensinnäkin, vaikka huntu yhdistetään vain naisiin, monet muslimimiehetkin käyttävät huntua, lähinnä uskonnollisista syistä. Seuraavat otteet Koranista paljastavat, ettei huntua ole tarkoitettu naisen alistamisen välineeksi:
On ilmeistä, että patriarkaalinen maailmankuva, arvomaailma ja hallinnan tapakulttuuri ovat vaikuttaneet siihen, että niin Korania kuin Raamattua on tulkittu yhtä valikoivasti ja yksipuolisesti-isäjohtoisen yhteiskunnan tueksi. Joskaan huntu ei ole ollut alun perin tai historian eri vaiheissa suinkaan alistuksen symboli, se on otettu naisen hallinnan ja halun ohjaamisen välineeksi. Useissa lähteissä hunnun mainitaan liittyvän vaatimattomuuden ja yksityisyyden merkityskenttään eikä se suinkaan viittaa naiseuden häpeään. Edelleen huntua puolustetaan sukupuolittuneena tilana, jonka monet hunnutetut naiset kokevat pyhänä, turvallisena, voimaannuttavana. Huntu kertoo myös säädystä, sosiaalisesta asemasta, vauraudesta, aviosäädystä, naisen kädentaidoista. Toisaalta, huntu ei rajoitu islamikulttuuriin ja uskontoon, vaan on kuulunut myös kristityn naisen pukeutumistyyliin ja siveellisyyden symboleihin. Vaihtoehdottomuus siinä, miten on mahdollista elää, kokea seksuaalisuus ja vapaus jne. on osa kunnian ja häpeän sukupuolijärjestelmää. Kunniallinen nainen ei kaiva esiin tietoa naisjumalista, matriarkaatista, feminismistä puhumattakaan. Suomessakin vaatii tietyntasoista rohkeutta julistautua feministiksi. Tänä päivänä naisen kunniaa ja esimerkiksi työllistymistä kontrolloidaan valvomalla mitä hän tutkii, ja millä metodeilla. Leimaamalla patriarkaattiin kriittisesti suhtautuvat tai sen metodeja ja oletuksia kyseenalaistavat tutkijat "huuhaa- tutkijoiksi" tai eväämällä tutkimusrahat tietyiltä aiheilta, estetään naisen halun ja historian esiinnostaminen (ks. esim. Wehrlhof et al., 2003). Media on toisaalta varmistanut stereotypioita kylvävällä diskurssillaan sen, että vain kyseenalaiset, naurettavat, harhaanjohtavat, perusteettomat ja ääri-ilmiöitä edustavat feminismin esimerkit ylittävät uutiskynnyksen. Feminismiä pyritään heikentämään liittämällä siihen häpeällinen miestenvihaajan leima. Häpeä-kontrolli siis varmistaa, ettei naisten enemmistö uskalla astua huntu-tietoisuuden ja vallitsevan maailmankuvan asettamien rajojen ulkopuolelle ("En ole feminismi mutta kannatan tasa-arvoa ."). Huntu kuvaakin syvimmällä tasolla miehen halua hunnuttaa naisen tietoisuus ei-patriarkaalisesta historiasta ja yhteiskunnista, vaihtoehtoisista sukupuolijärjestelmistä, seksuaalisuuden ilmauksista tai elämisen malleista. Sikäli kuin patriarkaatilla on ollut valta määritellä sukupuolisuhteet ja ns. piilosukupuolijärjestelmän sisältö-kärjistäen naisten hoiva ja miesten kilpailukulttuuri-hunnutetut ja riisutut naiset ovat joka tapauksessa niiden sosialisaation tuotteita. Toisaalta, kun huomioimme sen, että monille musliminaisille huntu tarjoaa turvapaikan miehisiltä seksualisoivilta ja häiritseviltä katseilta, jopa lähentelyltä, tarvisiko naisen tätä "turvaa", jos yhteiskunta suhtautuisi vakavammin ja ankarammin naisia seksuaalisesti ahdisteleviin miehiin? Myös länsimainen seksuaalisuuttaan esilletuova nainen saattaa hyvinkin maksaa hinnan "emansipaatiostaan"--- seksuaalinen vallankumous ei ole ratkaisevasti vapauttanut naista miesten määräysvallasta. Joskin kaksinaismoraali on hellittänyt, nainen joutuu yhä tänään kantamaan suuremman vastuun seksuaalisuutensa seurauksista. Uusliberalistinen fundamentalismiUusliberalistisille arvoille pohjautuva globalisaatio ja varsinkin hyperkilpailuun perustuva vapaakauppafundamentalismi yhdistävät lopulta globaalin ja lokaalin naisen niiden edustamien naisen aseman takaiskujen kautta niin Länsimaissa kuin islaminuskoisissa ns. kehitysmaissa. Maailmanpankki pyrkii muiden talousinstituutioiden muassa "vapauttamaan" molempien maanosien naiset integroimalla heidätkin syvemmin vaurastumista lupaavaan markkinatalouteen. Naisten itsemääräämistä ja subjektiutta on pyritty kaventamaan tai rajaamaan uskonnollisella sekä seksuaalisella tasolla viittaamalla korkeampaan hyvään-avioliittoinstituution tai uskonnollisen moraalikoodiston abstraktiin pyhyyteen. Globalisaatio on puolestaan heikentänyt ja kärjistänyt naisten omaehtoisen elämän edellytyksiä riistämällä heiltä kautta maailman ne julkiset tai hyvinvointipalvelut, joiden turvin he ovat voineet yhdistää työn ja perheen. Joskin julkinen sektori toimii eri maanosissa ja maissa hyvin eri tavoin, yhteistä naisten kokemuksille globalisaation aikakaudella on kuitenkin heidän työelämän oikeuksiensa heikentyminen sekä lisääntyvä palkaton tai matalapalkkatyö. Miten tämä sitten toimii taloudellisena "huntupakkona"-vaihtoehdottomuuden lisääntymisenä? "Kunnian ja demokratian" nimissä puolustetaan nyt niin globaalilla kuin lokaalilla tasolla unilateraalista, monokulttuurista, yritysten etuja ajavaa yhden totuuden oppia, talousfundamentalismia, jossa uskonnollisella fundamentalismillakin on osuutensa niin piiloisena kuin julkilausuttuna arvohorisonttina. Triandisin mukaan päinvastoin kuin yksilönoikeuksia painottavissa länsimaissa, lähipiirin suosiminen on hyväksyttävää ja normaalia "kollektivistisissa" kulttuureissa esimerkiksi Aasiassa ja Lähi-Idässä (Triandis 1995). Vapaakauppafundamentalistissa sisäpiirikakaupat ja nepotismi ovat kuitenkin saaneet aivan uudet mittakaavat myös Lännessä. On syytä epäillä, että ilmiö on saanut räikeät, kansalliset valtioiden rajat ylittävät mittasuhteet vapaakaupan myötä yritysten ja vauraitten yksilöiden siirtäessä varojaan veroparatiiseihin. Lähipiirin suosijat löytyvät esimerkiksi yksilön oikeuksia painottavasta, kristillisfundamentalistisestä USAsta ja sen lähiliittolaisista. Kuten tunnettua, Bushin hallinto on turvautunut militarismin lisäksi WTO:n, IMF:n sekä maailmanpankin kautta käytävään kauppasotaan, jossa maailman resurssit ollaan keskitetty ennennäkemättömällä röyhkeydellä muutaman sadan monikansallisen yhtiön yksityisomaisuudeksi. Bushin aikakausi edustaa amerikkalaisen ylivaltapolitiikan huippua, jossa kaksinaismoraalia ja epäsymmetrisiä valtasuhteita ei edes peitellä. Irakin sodasta hyötyvä Bushin kabinetin lähipiiri-Haliburton-yhtiö, kansallisesta vastuusta vapaat yksityisarmeijat ja muut yritysvallan militaristiset kytkennöt ovat julkinen totuus. Sen sisältämää julkisen vallan väärinkäytön häpeää ei amerikkalaisten tarvitse edes peitellä. Toisaalta, kansanvallan vientiä markkinoivat Yhdysvallat muistuttavat terrorisminvastaisen epämääräisen lakinsa osalta islamin lakia shariaa. Kuten Härkönen muistutttaa, "Sharian lukijalla ja soveltajalla on oikeus hyvinkin laajoihin tulkintoihin lain sisällöstä. Turkissa sotilasvaltaa pidetään yllä juuri fundamentalistisen vallankumouksen ja shariaan palaamisen estämiseksi. Käytännössä tämä tapahtuu keinoilla, jotka muistuttavat sharia-käytäntöjä. Yhteistä on lain epämääräisyys ja laajatulkinnallisuus"(Härkönen 2004, 53). HS kertoo Condolezza Ricen puolustavan CIA:n vanginkuljetuslentoja ja salaisia vankiloita "ennaltaehkäisevien pidätysten" nimissä (30.ll.05). Hyvinvointivaltioita puretaan "hyvinvointivaltion pelastamiseksi" ja vapautta, oikeusvaltioita ja demokratiaa viedään sotajoukoin muihin maihin tuhoamalla juuri nämä käsitteet. Absurdia? Suomessakaan ei enää hävetä sen luokan ahneutta ja kansalaisrahastusta mitä Fortumin optiokohu sekä eläkeläisten eläkkeiden viiden euron korotukset edustavat. Vanhusten heitteillejättö alimitoitetuissa hoitolaitoksissa ja päiväkotien lainvastaiset henkilöjärjestelyt eivät nekään tunnu hävettävän päättäjiä. Uutta patriarkaaliseen vaihtotalouteen ja uusliberalismiin perustuvaa maailmanjärjestystä voi kuitenkin tarkastella häpeän ja kunnian -sukupuolijärjestelmänkin loppuhuipentumana (Kailo 2003, 2004). Tosin häpeän sukupuolittuneen merkityksen valossa häpeämättömän toiminnan lisääntyminen on looginen seuraus sen kunniaan liittyvästä arvomaailmasta. Ovathan miehen kunnian keskeisiä arvoja materianhallinta, kilpailu, menestys ja varallisuus. Armeija, kirkko ja muut laitokset ylläpitävät lisäksi luonnon- ja naisenhallintaan perustuvaa miehistä kunniaa sekä militaristisia arvoja, jotka ovat syvimmillään vallankäyttöä. Filosofi Heidi Liehu on oivallisesti kiteyttänyt naisiin liitetyn hoivakulttuurin ja miehiin liitetyn omistusidentiteetin vaikutukset:
Mm. Genevieve Vaughanin (l997) mukaan poikien kasvattaminen antamisen logiikkaa edustavan äidin vastakohdaksi, kilpailuarvojen ja tuotosrationalismin ykkössukupuoleksi on johtanut huolenpitotalouden sijaan saalistustalouden sukupuolittuneeseen yliasemaan. Naisista on muovautumassa kautta maailman miehisen talouden ja sen kilpailukyvyn ja talouskasvuideologian kaasupoljin ja puskuriluokka; kaikki glokaalin mieseliitin pääoman kartuttamisen ja keskittämisen nimissä. Niin muslimi- kuin kristityn maailman naiset muodostavat näin miestenvälisen kaupallisen vaihdon valuutan. Tämä tuskin heijastaa muuta kuin mielikuvien, imagojen onnistumista. Naiskaupan kasvu ja naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen kertovatkin huolestuttavasti patriarkaaliseen omistuspolitiikkaan kytkeytyvän globaalin piilosukupuolisopimuksen leviämisestä (Penttinen 2004). Sen taustalla voidaan nähdä geopoliittiset valtakuviot ja USAn taloudellis-militaristinen ylivalta; toisaalta, psykologisella tasolla on tarpeen tutkia syvemmin miten esim. George Bush nuoremman ja vanhemman hyökkäyssotien taustalla vaikuttavat kunnian ja häpeän sukupuolistuneet arvot; niin Osama bin Ladenin kuin Saddam Husseinin "kiinniottamiseen" ja kukistamiseen on liitetty miehisen kunnian motivaatiota ja poikakasvatukseen assosioituvaa oman ryhmän etujen ja taloudellisen ylivallan arvoja. Eikö siis olisi korkea aika tarkastella poikien kasvattamista kyseenalaiseen, solidaarisuutta karttavaan arvomaailmaan, jossa ei tehdä tilaa riittävästi kollektiivisen hyvinvoinnin, kulttuurien välisen "veljeyden" sekä "sisaruuden" ja aidon keskinäisen riippuvaisuuden kulttuurille? YhteenvetoToisaalta, ei riitä että paljastamme kunnian ja häpeän "sopimuksen" raadollisuuden ja tuhoavat vaikutukset sotiin ja väkivallan ylläpitoon. Tarvitaan poliittista aktivismia, kuten sitä toteutetaan nyt nimenomaan glokaaleissa sosiaalifoorumeissa. Osallistuessani Mumbain maailman neljänteen sosiaalifoorumiin Intiassa, odotin kiinnostuksella kunniamurhia käsittelevää työpajaa. Se oli kuitenkin peruttu, huhujen mukaan aiheen liian suuren poliittisuuden tähden. Huhujen mukaan työpajan suunnittelijat olisivat saaneet tappouhkauksia. Jos aihetta pidetään liian tulenarkana jopa kansalaisjärjestöjen mammuttifoorumissa, jonka päämääränä on "toisenlaisen, oikeudenmukaisemman maailman" rakentaminen, miten vaikeana asiaa pidetäänkään väkivaltakoneistoa edustavan konsensuseliitin parissa? El Saadawin mukaan maailmassa on tällä hetkellä kaksi supervaltaa--USA sekä maailman kansalaisyhteiskunta. Jälkimmäinen suo ainoan todellisen uhan uusliberalistiselle omistuspolitiikalle, jos vain kansalaiset nousevat todelliseen vastarintaan uutta sortojärjestelmää vastaan. Toivon pilke tämän hetken tilanteessa onkin juuri sosiaalifoorumien edustama maailmanlaajuinen "takaiskun vastaisku", sitäkin enemmän, että myös miehet ovat sen sisällä lopultakin myöntäneet ja oivaltaneet seksismin, fundamentalismin, patriarkaatin ja katastrofaaliseen eriarvoisuuteen johtaneen uuden maailmanjärjestyksen yhteydet. Ne ovat saman intersektionaalisen syrjinnän koko skaala. Mumbain ilosanoma onkin naisliikkeen siellä aikaansaama uusi tietoisuuden taso ja Intian naisliikkeen menestyksellinen toiminta paneelien sukupuolisensitiivisyyden takaamiseksi. Kunnian ja häpeän -sukupuolisopimusta ja -järjestelmää ei ole helppo muuttaa sen paremmin Intiassa kuin muuallakaan, mutta jo pelkkä naisiin kohdistuvan väkivallan nostaminen yhdeksi sosiaalifoorumin pääteemoista oli omanlaisensa saavutus naisliikkeen historiassa. Yhteenvetona, uusliberalistinen "vapaakauppa" ja markkinatalous ovat myös fundamentalismiin kytkeytyviä herruusjärjestelmiä. Siinäkin abstraktit käsitteet kuten oletetusti väistämätön globalisaatio, valtion tai talousalueen kilpailukyky sekä "talouskasvu" ovat jumala-käsitteitä, joille kansalaisten, varsinkin naisten tulisi uhrata säälliset työehtonsa ja palkkansa, "kaikkia hyödyttävien" joustojen nimissä. Ne vastaavat abstraktin perheyhteisön arvoa uskonnollisessa fundamentalismissa, jolle myös ennen kaikkea naisten oletetaan olevan valmiita uhrautua jopa kovan lähisuhdeväkivallan uhreina. Kuten olen pyrkinyt osoittamaan, nainen elää monin tavoin "hunnutettuna" niin Lännessä kuin Idässä, Etelässä kuin Pohjolassa. Sikäli kuin erilaisen totuuden, moniarvoisuuden, erilaisten maailmankuvien ja -katsomusten kätkeminen varsinkin naisilta edistää patriarkaatin päämääriä ja ylläpitää patologista kunnian ja häpeän järjestelmää, huntukapina on enemmän kuin vain feministifundamentalistien toiveuni. Ilman radikaalia mies- ja naissosialisaation murrosta sekä yhteiskunnallista muutosta, patologinen kunnian käsite voi olla suurempi uhka koko ihmiskunnalle ja ekosysteemille kuin mikään yksittäinen ydinpommi. On hyvä muistaa, etteivät pelkät taloudelliset seikat siis johda terrorismiin ja väkivaltaan. Kuten Härkönen toteaa kirjassaan Kunniallisen naisen taakka: "Seksuaalisuus on persoonan helposti murtuva kohta, johon iskemällä ihmisen tahto on helppo tuhota" (Härkönen 2004, 86). Mullistavin murros rauhan- ja konfliktintutkimuksessa sekä poliittisessa kulttuurissa olisi se, että miehet tiedostaisivat ja myöntäisivät sotien ja taloudellisen väkivallan kytkökset miesidentiteettiin. Tämän yhteyden tiedostaminen voisi olla globalisaation "hallinnan" sijaan psyko-emotionaalinen kultainen tie muutokseen. Sen myötä naisille leimallisten pehmeitten arvojen merkitys laajenisi, ja pohja putoaisi naisten arvo- ja miesten tuotosrationaalisuuden segregaatiolta, jaolta, joka on estänyt "naissydämisiä" naisia menestymästä politiikassa. Hellyys, hoivarationalismi ja jakaminen voisivat tulla jaetuiksi sukupuolineutraaleiksi arvoiksi. Tarvitsemme fundamentalismien sijaan hellyys- ja hoivataloutta, solidaarisuutta edistävää taloustiedettä ja moninaisuuden kaikentasoista vaalimista. Lopuksi siteeraan Winona LaDukea, joka kuvaa erilaisen kunniankulttuurin arvoja, maailmankuvaa, jonkalaisen soisi leviävän yhtä sinnikkäästi kuin vapaakauppaideologian
Alloula, Malek (1986) The Colonial Harem. Minneapolis: University of Minnesota Press. Baker, N. V; Gregware, P. R; Cassidy, M. A. (1999): "Family killing fields: honor rationales in the murder of women." Violence against Women. Vol 5.2. 164-184. Beyer, Lisa; LeGood, Jo (l999): "The price of Honor". Time. l.l8. Vol. 153.2. 55-56. Blomstedt, J. (1998): Häpeän ja syyllisyyden muodonmuutoksia. Tiede ja edistys. (23). 221-227. Blåfield, Ville (2002): "Sokea hetki. Mies tappaa häpeästä,
kasvojen menetyksestä, väittää tutkija." Suomen
Kuvalehti. 8. 18-19. Cindoglu, D. & Cemrek, M. (1999): "Honor Crimes in the Middle
East: Contested Boundaries through Women's Bodies." American Sociological
Association (ASA). The Economist (8.14.l999): "Women's woes." Vol 352. Issue 8132. Elden, Åsa (1998): "The Killing Seemed to be Necessary. Arab
Cultural El Guindi, Fadwa (1999) Veil: Modesty, Privacy, and Resistance. Oxford, New York: Berg Entekhabi-Fard, Camelia (August 2001) "Behind the Veil." Mother Jones. Faludi, Susan. Takaisku. (1994) [1992] Julistamaton sota naisia vastaan. Suom. Marjo Kylmänen ja Tuuli-Maria Mattila. Kääntöpiiri. Esipuhe Raija Julkunen. Giovanni, Maureen J (l981): "Woman: a dominant symbol within the cultural system of a Sicilian town." Man l6 (3): 408-425. Göttner-Abendroth, Heide. (2004). "The Relationship between Modern Matriarchal Studies and the Gift Paradigm." Another World View is Possible. Conference Proceedings. Ed. Genevieve Vaughan. Las Vegas County Library. Nov. 14-17, 2004. http://www.gift-economy.com/athanor/5.html [2.07.05] Hadidi, M., Kulwicki, A., Jahshan, H. (2001): "A review of l6 cases of honour killings in Jordan in l995." International Journal of Legal Medicinie. Vol. 114.6. 357-359. Hammer, Ronda (2002): Antifeminism and Family Terrorism: A Critical Feminist Perspective. Lanham, Maryland, Rowman and Littlefield Publishers. Hegland, Mary Elaine (2001), Review of "Crimes of Honour and Our Honour and His Glory". Middle East Women's Study Review, Vol. XV, No. 1-2 Spring/Summer, 15-19. Heiskanen M & Piispa, M. (1998): Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus
miesten naisille tekemästä väkivallasta. Tilastokeskus.
Oikeus 12. Edita, Helsinki. Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim.). 1995. Pahan tyttäret. Tampere: Gaudeamus. Helander, Reetta ja Reet Nurmi. : Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta
Suomessa, Härkönen, Kirsti. (2004). Kunniallisen naisen taakka. Raportti seksuaalisesta väkivallasta Turkissa. Helsinki, Like. Hofstede, Gerd (2001) Culture's Consequences. Comparing Values, Behaviors,
Institutions and Organizations across Nations. 2nd. Ed. Thousand Oaks,
Calif, Sage. Honkatukia P. (1998): "Sopeutuvat tytöt?" Sukupuoli, kontrolli ja rikokset. Helsinki:. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Honor killings Escalate in Pakistan. (26.12.2002). http://womensissues.about.com http://www.unifem.undp.org/campaign/violence/unkit/htm (1.3.1999). "Hot mot genusforskningen tvingar mig välja bort Fi" http://www.svd.se/dynamiskt/ledare/did_10677345.asp <http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp? d=572&a=473303&previousRenderType=6>
Husso M (2003) Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Tampere, Vastapaino. Huttunen J. (1990). Isän merkitys pojan sosiaaliselle sukupuolelle. Jyväskylän yliopisto. Ikonen, P. & Rechardt, E. (1995): Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia. Helsinki: Nuorisopsykoterapia-säätiö Helsinki: Yliopistopaino. Jefferey, P. & Goodwin, J. (1995): Price of Honor: Muslim Women Lift the Veil of Silence on the Islamic World. Cntemporary Sociology. 24.3. 333-334. Haarakangas Tarja & Ollaus, Natalia, & Toikka , Sini (2000) Väkivaltaa kokeneet maahanmuuttajanaiset--haaste turvakotipalveluille Suomessa, Sosiaali ja terveysministeriö, Tasa-arvojulkaisuja 2000 :3 Edita, Helsinki 2000 ISBN 952-00-0804-7.65 s. Kailo, Kaarina (2006). "Kunnian ja häpeän piilosukupuolisopimus." Väkivalta Suomessa. Toim. Sari Näre & Suvi Ronkainen. Helsinki: Yliopistopaino? Kailo, Kaarina. 2004a. Kailo, Kaarina. "Miehen kunnia ja naisen häpeä sukupuolisena väkivaltana." Sukupuolisen väkivallan politiikka Suomessa. Toim. Sari Näre ja Suvi Ronkainen. Tulossa. Kailo, Kaarina (2004b)"Honor Related Violence and/or Shameful Femicides within Patriarchal Sex/gender systems." AwareII. Increasing Teacher Trainees' Awareness of Sexualized and Gendered Violence-International Training Course on Sexualized and Gendered Violence. Coordinated by Oulu University, Women's Studies: http://wwwedu.oulu.fi/aware. Kailo, Kaarina (2004c): "Sexual Violence, Monoacculturation and the Mechanisms of Patriarchal Violence." Workshop on Sexual Abuse and the Heteropatriarchal Culture of Violence. Women's Worlds Congress, Uganda. July 21-27. Conference Proceedings. Kailo, Kaarina (2004d): "Vaihtotalous ja huolenpitoeetos lokaalin ja globaalin rajoilla." Tasa-arvon haasteita lokaalin ja globaalin rajoilla. Toim. Kaarina Kailo, Vappu Sunnari ja Heli Vuori. Northern Gender Studies, Oulun yliopistopaino. Kailo, Kaarina. 2003. "Honor, Shame, Culture and Violence. From
the Hidden Gender Contract towards Ecosocial Sustainability and Intercultural
Peace." Unesco Conference on Intercultural Education. Jyväskylä,
15-18 June, 2003. Conference Proceedings. Kailo, Kaarina (2002): "Violence vs. Women, Nature and Democracy--Alternatives to the Politics of "Arctic Othering." Taking Wing, Conference on Gender Equality and Women in the Arctic, Saariselkä, Inari, Aug. 2002. Karvinen, Juhani. (30.ll.2005) "Hunnutettu nainen." NetMission.Internet
osoite: ks. hunnutettu nainen (google). Kauhanen, Erkki (2002): "Lännen sankari on Idän luuseri." Tiede. 02.10.2002. Klein, Janet (2001): "En-gendering national: The 'Woman Question'
in the Koivunen, Hannele (1995) Madonna ja huora. Helsinki: Otava. Korten, David C. (1998) Suom. Tero Nortola. Maailma yhtiöiden vallassa Saalistustaloudesta ekologiseen vallankumoukseen, Helsinki, Like. Koss, M.P., Goodman, L.A., Browne, A., Fitzgerald, L.F. , Keita, Gl.P. & Russon, N.F. (l994): "No safe haven: Male violence against women at home, at work and in the community." Washington, DC: American Psychological Association. LaDuke, Winona 1997. "Voices from White Earth: Gaa-waabaabiganikaag." People, Land and Community. Ed. Hildegarde Hannum. With an Introduction and Comments by Nancy Jack Todd. Yale University Press, New Haven and London, 22-38. Lehtinen, U. (1998): Underdog shame: philosophical essays on Women's internalization of inferiority. University of Göteborg. Dept. of Philosophy. Liehu, Heidi. (2000) Vasen oikea Vasen oikea Uuden maailmankauden kynnyksellä. Helsinki: Sphinx Oy. Lundgren, Eva & Jenny Westerstrand (2002). "Fadime, Patriarkatet och våldet." (Fadime, Patriarchy and Violence) In Apo, Satu et al. (toim.) Itkua ikä kaikki? Kirjoituksia naisesta, vallasta ja väkivallasta. Makilam. (1999) Symbols and Magic in the Arts of Kabyle Women. Edisud,
Aix-en-Provence. Miedzian, Myriam (1991): Boys will be boys. Breaking the link between masculinity and violence. New York, Doubleday. Mojab, Shahrzad. "No 'Safe Haven' for Women: Violence Against Women in Iraqi Kurdistan." In Giles Wenona and Hyndman, Jennifer (eds.), Sites of Violence Gender and Identity in Conflict Zones. Berkeley, University of California Press (forthcoming). Mojab, Shahrzad. (1998): "Muslim women and Western Feminists: The
Debate on Particulars and Universals". Monthly Review. 50.7. 19-30. Nelson, Soraya Sarhaddi (2003): "When killing is seen as the sole route to honor. Rights groups say such crimes, often against women, are rising among Palestinians." snelson@krwashington.com. (emzucker@netreach.net, 22.11). Nenola, Aili (2002): Inkerin itkuvirret. Ingrian Laments. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Näre, S. (toim.) (1999): Tunteiden sosiologiaa I ja II Suomalaisen kirjallisuuden Seura. Helsinki. Näre, S. (2000): Lähentelyistä raiskauksiin. Nuorten tyuttöjen kohtaama seksuaalinen välivalta ja loukattu luottamus tunnetaloudessa. Näre, S (1995): Etnopsykoanalyyttisiä näkökulmia sukupuolikulttuuriin. Helsinki: Helsingin yliopisto. Nurmi, Reet & Reetta Helander (2002) Väkivalta ei tunne kulttuurisia rajoja. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta Suomessa. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja keh. keskus. Penttinen, Elina (2004) Corporeal Globalization. Narratives of Subjectivity and Otherness in the Sexscapes of Globalization. Tampere: Tapri. Reardon, Betty (1981): "Militarism and Sexism: Influences on Education for War." Ume Connexion l0/1981 (Lyhennelmä: "Militarismi ja seksismi: Vaikutukset sotakasvatukseen," käänt. Hilkka Sarjamo. Akkaväki 4/1983, 1-8). Rich, Adrienne. (l980): Compulsory Heterosexuality and Lesbian Existence. Women, Sex and Sexuality. Ed. Catharine R. Stimpson, and Ethel Spector Person. Chicago: University of Chicago Press. Ronkainen S. (1998): Sukupuolistunut väkivalta ja sen tutkimus Suomessa - Tutkimuksen katveet valokeilassa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Ronkainen, S. (1999): Subjektius, häpeä ja syyllisyys parisuhdeväkivallan elementteinä. Tunteiden sosiologiaa Suomalaisen kirjallisuuden Seura, 1999 Helsinki. Saarikoski, H. (2001): Mistä on huonot tytöt tehty? Helsinki: Tammi. Sakaranaho, Tuula (l996). Islamin tulkinta: Orientalismin kritiikistä kriittiseen vuoropuheluun. Suomen Antropologi 2/1996: 35-39. Sakaranaho, Tuula. (1998) The Complex Other. A Rhetorical Approach to Women, Islam and Ideologies in Turkey. University of Helsinki: Dept. of Comparative Religion. Shaikh, Younus. (30.ll.2005) Islam ja naiset. ks. google, naiset ja islam. Sharma, Leena (2003): "Oman kodin pakolaiset." Suomen Kuvalehti. 20. 16.5.03. 34-37. Shirazi, Faegheh (2001) The Veil Unveiled: The Hijab in Modern Culture. University Press of Florida Siltala, J. (1994): Miehen kunnia: modernin miehen taistelu häpeää vastaan. Helsinki: Otava. Tiilikainen, Marja. (2003) Arjen Islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino. Third Committee. "Keeping an Eye on Crime." UN Chronicle. Dec. 2000-Feb. 2001. Vol. 37.4. Time, l.l8. 1999, Vol 153, issue 2.55. Triandis, Harry (1995). Individualism and Collectivism. Boulder, Colorado: Westview. Un Wire (Aug. 9, 2001): "Turkey: Honor killings exposed as more families move to cities." http://www.unfoundation.org. Source: Women's international Network News, Autumn 2001. Vol. 27.4. UNIFEM (1999): Violence against women around the world. Http://www.unifem.undp.org/campaign/violence/mediafac.htm 1.3.1999. Wehrlhof, C., et al. (2003) Die Diskriminierung der Matriarkatsforschung. Eine moderne Hexenjagd. Bern: Switzerland, Amalia. Wolf, Naomi. (1991) Kaudeuden myytti. Kuinka mielikuvilla hallitaan Women's International Network News (Winter l998): "Israel: Many Muslim Women killed to preserve 'Family honor'". Vol. 24.l. Women's International Network News. (Summer l999): "Pakistan: More than 880 Women Murdered for 'Family Honor'." Vol. 25. Issue 3. Internet lähteitä hakusanalla women/veil: 5) http://www.mwlusa.org/hijab_dangerous_times. Muslim Dress in Dangerous
Times |
||
| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |