Voiko kristitty olla kapitalisti?
Seurakuntavaalien yhteydessä tulisi käydä keskustelua myös talousjärjestelmästämme homokysymyksen lisäksi. Nykyistä talouden ylivaltaa arvostellaan yhä ankarammin myös talouspiireissä; mm. ekonomi Paul Krugman kritisoi systeemiä, joka sallii keinottelun kansalaisten perusoikeuksilla. USA:ssa kaikista köyhimmät menettivät kotinsa. Amerikkalaisten pankkiirien ehdotukset siitä, mitä tyhjillään makaaville taloille tulisi tehdä, paljastaa kapitalismin arvolaman: he ovat ehdottaneet, että ylituotantona arvonsa menettäneet talot poltettaisiin uuden kysynnän luomiseksi. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on leirialueita kotinsa finanssikeinottelun tähden menettäneille. Voiko kristitty antaa ääntään ja kannatustaan oikeistovoimille, jotka hyväksyvät talousmallin, jossa raha, tuottavuus, hillitön talouskasvu ja markkinoiden kysynnän/tarjonnan lait menevät ihmisten perusoikeuksien yläpuolelle? Jossa hyväksytään hädänalaisten tai haavoittuvaisten ihmisten kustannuksella taottu bisnes vanhuspörssistä pikavippeihin ja ideologiseen yksityistämiseen? Voiko tukea kultaisen vasikan nykypalvontaa ja yhteisen kalasaaliimme viemistä ulkomaiseen pörssiin?
Uudistunut nykyvasemmisto
puolustaa sen sijaan pienituloisia ja vähäosaisia, verorahoitteista arjen solidaarista diakoniaa, ja pienyrittäjyyttä yhtiövallan ahneutta vastaan. Seurakunnassa se heijastuu mm. huolena talouden arvovalinnoista: kalasaaliin uusjakona ainakin kirkon varojen avulla, tasa-arvon ja moniarvoisuuden käytäntöinä. Vasemmistolaisuutta leimataan kuitenkin tasapäistämiseksi, ikään kuin pitäisi valita Aalto-yliopiston lahjakkaiden ja pienituloisten eläkeläisten oikeuksien välillä. Aikamme faaraot rakentavat entistä pröystäilevämpiä kerskakulutuskeitaita, mutta ikäihmisille ja vammaisille ei rahaa löydy. Talouskasvu on oopiumia kilpailu-uskovaisille, myytti, että ahneuden palkitsemisella pelastetaan vähäosaisetkin. Näin ei ole käynyt. Kun markkinatalous on ulkoistanut etiikan ja perusarvot, ainakin kirkon tulisi soveltaa sosiaalisia siteitä ylläpitävän lahjan talouden henkeä: ketään ei saa jättää markkinoiden armoille.
(Julkaistu Rantapohjassa ja Rauhantervehdyksessa v.
2010)
