Ulkoistetaan epävarmuus ja palautetaan turvallinen arki
Monet päättäjät, kirkon johto mukaan lukien, ovat omaksuneet kritiikittömästi vallalla olevan uusliberalistisen talousmallin. Se on epäinhimillisellä tuotosajattelullaan luonnollistanut työelämän kroonisen epävarmuuden, tehden arjestamme turvatonta kieppumista pätkätöiden ja lisääntyneen hoivavastuun oravanpyörässä. Uusi julkisjohtamisen malli säästötavoitteineen on otettu käyttöön kirkoista kouluihin yritysmaailmasta, vaikka se ei sovellu lainkaan hyvinvointialojen ja uskonnollisen elämän aloille. Niiden tehtävänä ei ole eikä saa olla edistää eliitin vaurastumista tai henkilökunnan työehtojen heikennystä, puhumattakaan, että tehokkuus ja tuottavuus kuuluisivat niiden arvoihin. Läsnäololla, välittämisellä ja tuskan lievittämisellä ei ole hintaa, jonka talouden mittarimiehet voivat lyödä lukkoon ja rutistaa tilaaja-tuottaja-raameihinsa. Opettaa ei voi nopeammin tai lohduttaa kuolevaa tehokkaammin.
Siispä
vaaliteemoihini kuuluvat kohtuuhintaisten, tasa-arvoisten, perusoikeuksiin
perustuvien palvelujen palauttaminen monikansallisilta pörssiketjuilta
kunnan omaksi turvalliseksi toiminnaksi. Nykyhallitus on rapauttanut julkista
sektoria tietoisesti luodakseen markkinat yksityisyrityksille ja lisätäkseen
ostovoimaisten valinnan vapautta. Pienituloisilla ei valinnan vapautta
ole, koska julkiset palvelut eivät pelaa eikä hoitoon tahdo
päästä. Suomi on saanut moitteita mm. YK:lta eriarvoisuuden
syvenemisestä terveydenhuollossa. Myös erityisesti heikoimpien
ikäihmisten oikeuksia on vahvistettava lakien ja lisäresurssien
avulla, säännöllisillä valvontatoimenpiteillä,
kunnollisella tiedon jakamisella, neuvontapisteillä, vanhuspalvelulailla.
Vanhusten ja muiden palveluntarvitsijoiden laiminlyönnistä on
tehtävä perusturvarikos, sillä viidakon lait, joita hallituspuolueet
ovat säätäneen talouseliitin hyväksi, ei heitä
suojele.
Konsultit ovat oman aikamme lähetyssaarnaajia, joiden tuomiopäivän pasuunalla vaaditaan palkka-ale-talkoita hyvinovointivaltion pelastamisen ehtona. Kirkon tulisi kritisoida kultaisen vasikan eli pörssimaailman ja markkinoiden taikauskoista rauhoittelua ja uhrijuhlia, jossa lahjoina ovat pienituloisten oikeudet. Oy Suomi Ab ei ole koskaan ollut rikkaampi, ahneempi ja silti se on nyt pihimpi kuin koskaan haavoittuvaisimpien ryhmien perusturvan ja toimivan arjen suhteen! Toimeentulo, elämän perusehdot ovat ihmisoikeus, ei suhdannearvo, josta voidaan tinkiä keinottelijoiden aiheuttamassa kriisitilanteessa. Siitä, että yksityistä velkaa korvataan julkisella velalla, seuraa väistämättömästi moraalikato. Jos valtion rahoilla pelastetaan konkursseilta pankit, jotka ovat keinotelleet itsensä henkihieveriin, pelastetaan myös niiden omistajat. Eikö tässä omavastuun ja holhouskielteisyyden maailmassa juuri heidän kuuluisi itse maksaa tuottamansa kriisi: onhan osakepääoma nimenomaan riskipääomaa. He ovat saaneet riskinoton ansiosta korkeampia osinkoja kuin vastuullisten pankkien osakkeenomistajat, jotka ovat valvoneet paremmin pankinjohtajien ahneushakuisia toimia omien bonustensa puolesta. Jos ei kirkkokaan nosta tapetille kysymystä moraalikadosta, onko niin että paha saakoon palkkansa, siis lisää rahaa.
Dosentti Kaarina Kailo, KIimingin kunnanvaltuutettu, kirkkoneuvoston jäsen,
uuden Oulun yhdistymishallituksen varajäsen, kansalaisaktivisti,
tietokirjailija, vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas
