Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

Muuttaako EU:n syrjimättömyysdirektiivi mitään?

(Julkaistu alunperin Vasemmistoliiton Eurooppablogissa 16.4.2009)

Lissabonin strategialla EU:sta halutaan muokata maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Miten tämä näyttäytyy asenteissa eläkeläisiin ja ikäihmisiin?
EU:n säädösasiakirjoissa ei ole erityistä vanhuuspoliittista ohjelmaa, vaikka syrjimättömyys esimerkiksi iän tai sukupuolen perusteella löytyy niiden jalolta kuulostavista (ei-sitovista) periaatteista. Huhtikuussa 2009 EU-parlamentti äänesti uuden syrjimättömyysdirektiivin puolesta, joka kieltää syrjinnän mm. iän perusteella. Nähtäväksi jää, miten direktiivin käsittely jatkuu, ja mihin se johtaa käytännön tasolla…

Pelkoni on, että EU huolehtii edelleen paremmin lehmien kunnosta kuin vanhuksistaan. Tuotantoeläimillä on taloudellista merkitystä, kun taas ikääntyviä pidetään uusliberalistisen ideologian mukaan ongelmajätteenä vailla loppusijoitusta. Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden alistaminen elinkeinovetoisille tavoitteille merkitsee, että ydinarvona ovat tehokkuus ja talouskasvun edistäminen pienituloisista vanhuksista huolehtimisen sijaan.

EU:n suhtautuminen vanhuksiin on ristiriitaista. Unionia kiinnostaa vanhustenhuolto tuottavana sijoituskohteena ja se satsaakin keinoihin, joiden myötä ikääntyvät työntekijät saataisiin pysymään tuottavina työelämän jäseninä pitempään.

Vaikka useimmat vanhukset varmaankin haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona, on outoa tehdä siitä strateginen linjaus. Ikään kuin dementoituneiden ja muuten jatkuvaa läsnäoloa ja hoivaa tarvitsevien määrä voitaisiin estää linjauksilla. Supistamalla julkisten, kohtuullisiin omavastuuhintoihin perustuvien palvelujen määrää mm. Suomessa, luodaankin edellytyksiä Euroopan yritysten kilpailukykyä edistäville sisämarkkinoille. Kapeata hoitonäkemystä sekä siihen vaikuttavaa hoidon ja palvelujen aliresursointia voi pitää yhtenä institutionaalisen syrjinnän muotona, ellei suoranaisena vanhuksiin kohdistuvana väkivaltana. Toivottavasti uusi direktiivi mahdollistaa sen, että tästä kaltoin kohtelusta voidaan tarpeen vaatiessa valittaa ja painostaa päättäjät kunnioittamaan ikäihmisiäkin.

Vanhenevien ihmisten sosiaalista asemaa huonontaa myös työelämä-keskeisyys ja hyödyllisyyttä painottava näkemys ihmisyydestä; ihmisen arvon määrittää hänen roolinsa työelämässä sekä lisääntyvästi myös hänen vaurautensa. Eläkeläisten enemmistö on pienituloista.

EU:hun on mielestäni perustettava kansalaisten tasavertaisuuden komissaari, jonka tehtävänä olisi laatia sitovia lakeja ja direktiivejä, joilla huomioidaan erityisesti pienituloisten vanhusten haavoittuvaisuus markkinataloudessa.

Toisaalta, suotavaa olisi korvata koko markkinatalous ja kilpailukykytalous ekososiaalisen hyvinvointiyhteisön mallilla Pohjoismaiseen tyyliin, ennen kuin Pohjoismaat myivät sielunsa yhtiövallalle.

Arjen pienet pyhät hetket kuten yhteinen ruokailu eivät ole rönsyjä, jonka muonamaatit ja etävalvonta saavat korvata kustannustehokkaampana vanhustenhuollon toimintamallina. EU:n henki näyttää tällä hetkellä olevan se, että käydään huutokauppaa siitä, kuka hoitaisi seniorit halvimmalla. On häpeällistä kohdella vanhuksia toisen luokan kansalaisina.

Kiittämättömyys ei saa olla maailman palkka!