Kapitalismi tiputuksessa, veronmaksajat kipusiskoina
Aikamme kilpailutalous on puolustanut "säästöjä",
rakenneuudistuksia ja pienituloisiin kohdistettuja kipeitä päätöksiä
muun muassa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisella. Talousaateliston saamien
verohelpotusten on väitetty tihkuvan takaisin kansalle yhteisenä
vaurautena. Kansan on ollut pakko joustaa jopa lihavien lehmien aikana.
Vaan missä on yhteisesti kasvatetun kakun yhteiset viipaleet? Lienee
joku kuorinut kerman päältä? Niin USAn kuin Italian kansalaisten
eläkesäästöt ovat päätyneet pörssikeinottelun
mustaan aukkoon, osakkeenomistajille, tytäryhtiöille veroparatiiseissa,
optiomiljardöörien taskuihin.
Pörssikapitalismilla alkaa olla selvästikin viimeinen myyntipäivä.
Jokaisen tulisi pärjätä oman onnensa seppänä
ilman valtion tukiverkkoja, mutta yhtiösosialismi-voittojen yksityistäminen
ja riskien kansallistaminen-onkin raha-aateliston kohdalla "elvyttämistä".
Mitä jos jos siirtäisimme jättisubventiot ulkoistamiseen
hurahtaneilta suuryrityksiltä takaisin kansanvallan ja laaja-alaisen
hyvinvoinnin rahoituspohjaksi? Kun pankit ja finanssialan muut yritykset
joutuvat tiputukseen, apuun kutsutaan ristiriitaisesti juuri veronmaksajat,
vaikka he ovat auttaneet takomaan sammon ryöstäjien jättioptiot,
joutuen pakkoraossa maksamaan ylikorkeita energia- ja ruokamaksuja yksityistettyjen
yritysten hyväksi, palkkajoustojen lisäksi. Uusliberalistisen
aatemaailman hullut päivät järjestäneiltä johtajilta
tulisi vaatia takaisin heidän ansaitsemattomat, monopoliasemasta
koituneet voittonsa. Onhan toimeentulon rajamailla kituvilta kansalaisiltakin,
sekä vahingossa "liikaa" rahaa saaneelta päiväkodin
henkilökunnaltakin osattu vaatia kaikenlaisia pikkupennosia takautuvasti
takaisin. Jos meillä on nyt edessä laihojen lehmien vuodet,
joko nyt yhteisestä sammostamme riittää myös tavalliselle
kansalle? Vai onko niin, että hyvinvoinnista on säästettävä
niin huippu- kuin lama-aikoina, tavalla, joka varmistaa, ettei finanssisäädyltä
ja huippupäättäjiltä rikkaudet pääse koskaan
ehtymään? Nyt viimeistään tulisi ymmärtää
miksi ideologinen yksityistäminen ja valtion omaisuuden realisointi
koituvat kuntalaisten päänmenoksi. Sillä miten palvelut
tuotetaan, todellakin on väliä. On eri asia saada lakisääteisiä,
valtion valvomia palveluita osana perusoikeuksia, kuin ostaa niitä
asiakkaana. Kuntien järjestäessä valvotut ja laadultaan
riittävät, jatkuvuuden takaavat palvelut, emme ole pörssimaailman
alamaisia. Vanhusten saamaan palveluun ei silloin vaikuta kylmät
menosupistukset ja tuotto-odotukset. Julkisesti tuotettujen palveluiden
hintaa eivät lisää (tai pitäisi lisätä)
ahneus, kapitalistinen voiton logiikka ja piittaamattomuus huolenpidon
laadusta tai henkilökunnan oikeuksista. Nyt on korkea aika vaikuttaa
siihen, etteivät viidakkotalouden villipedot pääse kiinni
kituvan kuntatalouden lihaan. Ettei kansanvaltaa ja koko yhteisvastuun
palvelujärjestelmää panna lihoiksi. Eniten tarjoavalle.
Kaarina Kailo (vas.), Kiimingin kirkkovaltuuston
ja sivistyslautakunnan jäsen, Vasemmistonaisten Valtikan varapuhenainen
|