Kaleva 2015-01-08
Euroeliitin on korkea aika osallistua hyvinvointitalkoisiin
Presidentti Sauli Niinistö linjasi uuden vuoden puheessaan, että
meidän on jokaisen mietittävä mistä luopua ja miten
taas kerran puhaltaa ”yhteiseen hiileen”. Näitä talkoita
on jatkunut 1990-luvun lamasta aina uusin verukkein. Silloinkin oikeisto
kätki pyrkimyksensä hyvinvointivaltion alasajoon puheella vastuusta.
Oulussa se ilmenee hokemana ”rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta” tehdä rakennemuutoksia. Tämä tarkoittaa kipeitä päätöksiä, joiden vaikutukset pienituloisten toimeentuloon ovat vuosi vuodelta yhä rajumpia. 1990-luvun laman pääasiallisia uhreja olivat mm. lapsiperheet, ja nyt maksamme kovaa laskua mm. sen ajan valesäästöjen aiheuttamista huostaanotto- ja mielenterveysongelmista. Lisäksi esimerkiksi ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on vuodesta 1994 vuoteen 2014 pienentynyt jo 20 prosenttia.
Eläkeläisten ostovoimaa on myös indeksijäädytyksillä
heikennetty säännöllisesti samaan aikaan kun kaikki maksut
nousevat nousemistaan.
Kirjasin raivostuneena eriävät mielipiteet
koskien joulukuun hyvinvointilautakunnan maksujenkorotuspäätöksiä, joka oli erikoinen joululahja varsinkin ikäihmisille. Terveyskeskusmaksujen, ateriakuljetusten ja vastaavien palvelujen röyhkeät korotukset maksimiin ylittivät reippaasti valtuustonkin esitykset korotuksista. Näin vaikka kunta voi päättää maksuista itse. Ihmettelen miksi mediat eivät uutisoi äänestyksistä näin kriittisissä päätöksissä! Korotuksista käytiin monta äänestystä jotka näkyvät pöytäkirjasta. Vasemmistoliitto teki monta vastaesitystä korotuksille.
Oikeisto vaikenee samoin kestävyysvajeen syistä joka on mm.
sen johdolla luotu osakkeenomistaja-pörssivaltio. Valtion- ja kuntien
kestävyysvaje johtuu pitkälle pääomien vapauttamisesta.
Ne liikkuvat vastuusta viis veisaten heinäsirkkaparvina sinne missä
ympäristö- ja työntekijäoikeudet ovat heikoimmat.
Jälleen kerran epäonnistuneen yksityisen finanssi- ja veronkiertokapitalismin
ja keinottelun maksajiksi alistetaan tavalliset kansalaiset. Veropohjamme
on murentunut eriarvoistavien ”vapauksien” tähden; maailman
rikkaimman kymmenyksen, suuryritysten ja vauraiden moraalivaje ilmenee
mm. eliitin rakennemuutoksena, yksinoikeutena "luovaan" verosuunnitteluun,
terveydenhuollon ohituskaistoihin ja muihin ”valinnanvapauksiin”
jotka perustuvat maksukykyyn.
Pienyrittäjät ja köyhät eivät voi kiertää
veroja. Huutolaisyhteiskunta sen sijaan tekee paluutaan. Mutta kuka on
valmis luopumaan ”saavutetuista eduista” ennen kuin yhteisvarantojemme
yksityistäjät alkavat osallistua hyvinvointivaltion rippeiden
rahoittamiseen, alkuun vaikka velkarahalla? Nyt on yhteishyvän, hyvinvointivaltion
ja yhteisvastuun uudelleenrakentamisen ja elvyttämisen aika. Hallitsematon
konsensus on vain syventänyt terveys- ja tuloeroja. Yhteen hiileen
puhaltamisella on uusi merkitys: viedään tuhkatkin pienituloisten
pesistä.
