Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

Kaarina Kailo

Eriävä mielipide

Kiimingin kunnan toimenpideohjelma talouden tasapainottamiseksi ei sovella Kiimingin kunnan yhdenvertaisuuden arvoja

Kunnan säästöohjelma-luonnos noudattaa pääosin samaa sosiaalisen eriarvoistamisen linjaa kuin hallituspuolueiden ideologia, joten en katso voivani allekirjoittaa sen edustamia linjaratkaisuja tai suurta osaa siihen sisällytetyistä ehdotuksista.

Pidän epärehellisenä sitä, että talouden tasapainottaminen kipeine päätösehdotuksineen esitetään vaihtoehdottomana, väistämättömänä säästötoimenpiteiden ja rakenteellisten muutosten kokonaisuutena. Kunnan itse järjestämille tasa-arvoisille palveluille löytyisi johdonmukaista ja aitoa tukea myös virkamiesjohdolta ja oikeistolta, elleivät hallituspuolueiden, EU:n ja mm. OECD:n suositukset ideologisesta liikelaitostamisesta, yksityistämisestä, palvelumaksujen ja omavastuun korotuksista, yrittäjyyden yksipuolisesta edistämisestä palkkatyön vaihtoehtona ja erilaisten hyvinvointi-etuuksien karsimisesta ja siirtymisestä kilpailutaloudelliseen markkina-konsernikuntaan olisi kyseenalaistamaton muotitrendi ja porvaritavoite.

EU:n Lissabonin strategiassa esitetään Suomen oikeistovoimien innolla hyväksymää valtioyhtiöiden myymistä, koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden palvelujen (perusoikeuksien) kaupallistamista ja yksityistämistä, veronmaksajien omaisuuden myyntiä ja otollisten edellytysten luomista kaupallisille palveluntarjoajille. Suurkunnat, kuntayhtymät ja liikelaitokset ovat askel lopulliseen kuntapalveluiden ulkoistamiseen markkinoiden armoille, jonka on jo nyt nähty johtavan koronneisiin palvelumaksuihin ja kuluihin niin kunnille kuin yksityishenkilöille (katsastus, vesimaksut, hoivapalvelut, terveyspalvelut jne.).

En voi allekirjoittaa kehitystä, joka syventää entisestään tuloloukkuja, köyhien ja rikkaiden välistä kuilua, tasavero- tasamaksu-mallia, ja varsinkin pienituloisten, eläkeläisten ja yksinhuoltajien köyhtymistä.

Jos ei olisi kyse ideologisesta suunnanmuutoksesta, jossa yrittäjyyttä tuetaan veronmaksajien varoilla kunnan työntekijöiden kustannuksella ja edistetään ostovoimaisten valinnanvapautta vähäosaisten maksujen kasvaessa, virkamiehet varmaankin löytäisivät "säästökohteita" (lue: hyvinvointivaltion alasajon keinoja) turhista hallintokustannuksista, ylipalkattujen konsulttien käytöstä ja oikeudenmukaisemmin suunnatuista lomautuksista. Jos ei olisi kyse ideologisesta oikeistovirtauksesta, säästöjä ei etsittäisi ensisijaisesti kuntien pienipalkkaisimpien naisten lomautuksista, irtisanomisista ja välillisestä työehtojen polkemisesta ulkoistamisen myötä. Suurimmat "säästöt" saataisiin järeämmästä, väliaikaisesta kuntaveron korotuksesta (joka ainakin on suhteellinen) sekä 8000euroa kuussa ansaitsevan johdon lyhytaikaisestakin "talkoovapaasta".

Kuntalain/peruslain tulkintani mukaan kunnan päätarkoituksena ei voi olla jatkuva rakennesopeuttaminen hyvinvointipalvelujen supistamiseksi ja ulkoistamiseksi. Ei ole oikeudenmukaista, että tasetta tasapainotetaan syventämällä epätasapainoa ja -arvoa ihmisten kesken, heikentämällä koulutusta ja lisäämällä naisvaltaisten alojen työmäärää sekä riskiä henkilökunnan uupumiseen. Linjaus vähentää nimenomaan naistyöpaikkoja sekä julkisia palveluja, joita naiset tarvitsevat kipeimmin voidakseen yhdistää perheen ja työelämän. Kiinteistöhuollon ulkoistaminen ja jopa oman tuotannon tehostaminen uhkaavat johtaa siivoajien työmäärän lisäämiseen ja palkanalennuksiin. Kuntia on painostettu vaihtelevin tekosyin (kilpailukyky, tuottavuus, nyt talouskriisi) niin nousu- kuin laskusuhdanteissa Esko Ahon ja Harri Holkerin hallitusten ajoilta kyseenalaiseen menokuriin. Säästöpuheet ovat tietoista tai kritiikittömyyteen pohjautuvaa valtuutettujen harhautusta kun on kyse pyrkimyksestä luopua hyvinvointivaltiosta (hallitus ja EU, OECD jne.).

Talouden "epätasapainoon" ei olla jouduttu sattumalta. Porvaripuolueet ovat EU:n tuella pyrkineet vaivihkaa korvaamaan julkiset palvelut kilpailu- ja yrittäjyysyhteiskunnalla ja sen kovilla arvoilla. Finanssipiirien ja oikeiston aikaansaama kriisi maksatetaan nyt pienituloisilla ja niillä, jotka ovat hyötyneet vähiten globaalitalouden sääntelemättömän "yrittäjyyden" ja riskinoton synnyttämästä vauraudesta. Kriisitilannetta käytetään hyväkseen, jotta kuntien toiminnot voitaisiin ulkoistaa ilman liian suurta vastarintaa. Hallitus ulkoistaa kipeät päätökset eli eriarvoistumislinjansa myös uusliberalismia vastustaville valtuutetuille voidakseen luoda mielikuvan omasta"sosiaalisesta" politiikastaan. En usko vaihtoehdottomuuden myyttiin, sillä Suomi on ollut viime vuosina vauraampi kuin koskaan. Juuri julkistettu tutkimus kertoo että vain yli 45.000e. vuodessa tienaavat miehet ovat tyytyväisiä hallitus- ja kuntapolitiikkaan.

Rakennemuutosten edistäjät ovat jo pitkään linjanneet säästöpaineet naisvaltaisille aloille, ja suorittavalle tasolle, ja kohdistaneet julkiset tuet tai ennaltaehkäisevän elvytyksen ja kehittämisen investoihin ja rakentamiseen, joka suosii suhteellisesti enemmän miesvaltaisia aloja. En kyseenalaista miesvaltaisten alojen ahdinkoa ja tarpeita, mutta hyvinvointivaltion alasajo syventää koko yhteiskunnan eriarvoisuutta ja yksipuoliset säästöt murentavat merkittävästi sen ennaltaehkäisevää, hyvinvointia ylläpitävää merkitystä. Eriarvoisuus jos jokin merkitsee menoja tulevaisuudessa. Säästöt vaikuttavat suhteellisesti eniten kaikkein pienituloisimpiin kuntalaisiin kun puolestaan ostovoimaiset hyötyvät valinnanvapauden lisäämisestä tasaverojen ja -maksujen avulla.

Koen velvollisuudekseni huomioida säästöjä pohtiessani hallituksen veropolitiikan, sillä nyt ehdotetut palvelumaksujen korotukset ja veronkorotukset syventävät entisestään verotaakan epäsymmetrisyyttä. Lisäksi koen, että nimenomaan kovapalkkaisen johdon (kaikki miehiä) ja henkilökunnan kaikkien tasojen tulee osallistua säästötoimenpiteisiin. On täysin Kiimingin kunnan missiossa mainitun oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden vastaista etsiä säästöjä kaikista vähäosaisimpien ja pienipalkkaisimpien suunnalta.

Tasavero-linjaa vastustettava kuntapolitiikassa

Kaikki siirtymät pois progressiivisestä verotuksesta rokottavat nimenomaan pienituloista ihmistä. Välillisiä veroja (mm. alv) pyritään hallitustasolla korottamaan entisestään vaikka jo pitkään ollaan lievennetty hyvätuloisten verojen progressiota. Esko Ahon aikana palkka- ja pääomaverotus eriytettin, ja sen seurauksena Suomesta on tullut maa jossa keskituloinen työntekijä maksaa suhteellisesti enemmän kuin saman yhtiön johtaja tai omistaja miljoonatuloineen (ja joka kiertää verot ottamalla kevyesti verotettuja osinkoja palkan tilalle).

Arvonlisäveron korottaminen kohdentuu kaikkein kipeimmin pienillä palkoilla sekä työttömyys-, sairaus-, äitiys- tai muilla tulonsiirrolla eläviin ihmisiin, joiden tuloista suhteellisesti suurempi osa menee veroihin. Arvonlisäveron korotus kasvattaa pienituloisten verotaakkaa ja kasvattaa tuloeroja. Valtion talouden paikkaaminen pienituloisten kukkarosta on kohtuutonta, kun ensin hyvinä aikoina on alennettu tuloverotusta ja poistettu varallisuusverotus. Arvonlisäveron ja energiaveron kaavailtu korotus hallitustasolla kasvattaa pienituloisten verotaakkaa ja tuloeroja; yhdistettynä kiinteistöveron, kuntaveron kiristämiseen sekä vesi- ja jätemaksujen korotuksiin se vie Suomea määrätietoisesti kohti tasaveromallia ja epäsolidaarista politiikkaa. Esim. eläkeläisten ostovoimaa on jo heikennetty pitkään, mutta palvelumaksuja ja omavastuuosuuksia korotettu ja palveluja heikennetty lisääntyvästi.

Erittäin ongelmallista on myös se, että Kiimingin säästöohjelma- luonnos keskittyy vain talouskysymyksiin ikään kuin tasa-arvolakia, työsuojelulakia ja perusoikeuksia sekä kunnan perustehtäviä ei tulisi lainkaan huomioida. Se ei myöskään sovella mm. lakinmääreistä tasa-arvolakia, EU:n tasa-arvodirektiivejä ja Euroopan kuntien tasa-arvo-ohjelmassa esitettyä sukupuolivaikutusten huomioimisvelvoitetta. Myös tämä kohta luonnoksessa on muutettava: "Toimenpideohjelma on paketti, joka käsitellään kunnanvaltuustossa kokonaisuutena. Mikäli kunnanvaltuusto haluaa ohjelmaan muutoksia yksittäisiin toimenpiteisiin, ohjelma palautuu automaattisesti kunnanhallituksen valmisteluun." Tulee olla mahdollista äänestää kustakin säästötoimenpide-ehdotuksesta erillisenä kohtana.

SÄÄSTÖLASKELMIEN LUOTETTAVUUS

Säästölaskelmat ovat puutteellisia koska ne eivät osoita SOTE- menoja per asukas. Ne eivät ole myöskään vakuuttavia koska ne eivät huomioi lainkaan niistä aiheutuvia lyhyen- ja pitkän aikavälin KUSTANNUKSIA (henkisiä, yhteisöllisiä, psykologisia, terveydellisiä). Laskelmissa ei myöskään oteta kantaa ekososiaalisesti kestävään kehitykseen. Jos isommat yksiköt ja monikunta-yhtymät tuovat mukanaan säästöjä ja synergiaetuja, lisääntyneet ajomatkat palveluihin ovat kestävän kehityksen vastaisia ja pahimmillaan merkitsevät myös lisäkuluja liikkumisen suhteen varsinkin autottomille kuntalaisille (suurin osa naisia). Tulisi huomioida mm.se, kuinka huoltosuhdekriisi ja eläköityminen mahdollistavat pienituloisimpien ikäihmisten mahdollisuuksiin saada riittävää hoivaa. Ohjelmassa tulisi näkyä miten varmistetaan, että matalapalkka-alojen naiset ja syrjäytyneet miehet saavat jatkossakin palveluja, vaikka heillä ei ole varaa yksityispalveluihin.

Haluaisin myös laskelmat siitä miten palkkamenot ovat kasvaneet sen myötä kun siirrryttiin tilaaja-tuottajamalliin ja hallintohenkilökunnan määrä kasvoi oletettavasti.

Henkilöstömenojen supistukset myös aiheuttavat toiselle sektorille uusia kuluja työttömyyden tai toimeentulotukien tarpeen kasvaessa. Kovat ehdotukset irtisanomisista palvelutarpeen vähetessä eivät huomioi ehdotusten inhimillisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Muistutan ettei kunta ole voittoatavoitteleva konserni liikemaailman tyyliin, vaan kuntalaisten eduksi toimiva verorahotteinen järjestelmä, jolle inhimillisen hyvinvoinnin varmistaminen ei voi olla sivuseikka.

Koska Suomen kasvatus- ja SOTE -ala on naisvaltainen, kaavaillut merkittävät rakennemuutokset merkitsevät vaivihkaa tapahtunutta ja jatkuvaa naistyöpaikkojen ja naisten tarvitsemien palveluiden heikennystä. Valitus tasa-arvovaltuutetulle voi myös johtaa kuluihin, jos tehdään valitus Kiimingin henkilöstöpolitiikan sukupuolivinoumasta ja linjauksesta, jossa ei huomioida esim. pienituloisiin eläkeläisiin kohdistuvien säästöjen sukupuolivaikutuksia.

Niin hallituksen kuin kuntien tyypillisissä säästösuunnitelmissa heijastuu tiedostamaton sukupuolistava linjaus: painotetaan ja peräänkuulutetaan omavastuun/henkilökohtaisen vastuun ja velvollisuuksien lisäämistä ja vanhempien suurempaa osallistumista niin lasten, nuorten kuin vanhusten hoivaan. Eläkeikää halutaan korottaa sekä samalla kuitenkin heikentää työntekijöiden ylitöihin ja muihin työelämän ilmiöihin liittyviä oikeuksia. Työmäärän kasvattaminen ja sijaisuuksista luopuminen varsinkin naisvaltaisilla aloilla on jo tunnetusti johtanut uupumiseen ja masennukseen, joka tulee kalliiksi yhteiskunnalle lisääntyneinä terveys- ja sairaseläkemenoina. Samaan aikaan esitetään vaatimuksia jatkaa pitempään työelämässä. Ja samaan aikaan hoivavastuuta lykätään lisääntyvästi kodeille. Käytännössä avohuollon lisääntyminen ja vanhustenhuollon säästöt johtavat naistyön lisääntymisen myös kodin sisällä. Pahimmillaan naiset joutuvat ottamaan virkavapaata tai jäämään kotiin hoitaakseen omaisensa. Omaishoidon tukeakaan ei kuitenkaan haluttaisi maksaa. Yhteiskunta palkitsee uhraukset pienemmällä eläkekertymällä jonka seurausta on usein vanhuusiän köyhyys. Yksityistäminen on mm. laskenut jopa 30 prosentilla siivoojien palkkoja; heillä on siis yhä vähemmän rahaa palveluihin iän karttuessa. Lähimmäisen rakkaudesta rankaistaan pahimmillaan. Suomen kilpailukykyä ja kustannustehokkuutta edistetään näin nimenomaan naisvaltaisten alojen ja hoivatyöhön pakotettujen naisten talousturvan kustannuksella. Tämä on esimerkki säästöjen sukupuolivaikutuksista, jotka tulee huomioida kun varaudutaan ns. "eläkepommiin" tai karsitaan palveluja.

En voi hyväksyä sellaista politiikkaa, jossa sallitaan voitollisen toiminnan yksityistäminen ja talousriskien sosialisoiminen, jossa romutetaan solidaarista tulonsiirtopolitiikkaa ja kasvatetaan tuloeroja ja pääsyä palveluihin vauraiden hyväksi.

Kunnan toimintoja ei voida lakkauttaa vain taloudellisuuden nimissä,sillä demokratiaa ja tasa-arvo maksavat. Ihmisarvon ja ekososiaalisesti kestävän tulevaisuuden edistäminen ja ylläpitäminen ovat mitä parhainta verorahojen kohdennusta.