Eriävä mielipide koskien Kiimingin kunnan kiinteistöveroprosenttien määräämistä vuodelle 2012
l4.ll. pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa pykälässä
Kv § 30 kunnanhallituksen esitys oli että vakinaisten asuntojen
kiinteistövero säilyisi Kiimingin talouden tasapainottamisohjelman
mukaisella tasolla (0,55 %). Kalevi Kuha esitti, että vakituisten
asuntojen kiinteistöveroprosentiksi vahvistetaan sen sijaan 0,50
%. Pertti Kutilainen, Tomi Juntunen ja Kaarina Kailo kannattivat esitystä,
joka hävisi äänestyksessä. Haluan tällä
eriävällä mielipiteellä kirjata omat näkemykseni
syistä, miksi pidän valittua veroprosenttia kohtuuttomana sekä
huonona viestinä kuntalaisille.
Kuten totesin jo aikanaan eriävässä mielipiteessäni, Kiimingin tasapainoitusohjelma ei alun perinkään toteuttanut kuntalaisten yhdenvertaisuutta kunnan arvojen mukaisesti. Se oli omiaan syventämään jo huolestuttavaa suomalaista eriarvoistumisprosessia. Vasemmistoryhmä laati oman vaihtoehtobudjettinsa, joka olisi toteutuessaan huomattavasti vähentänyt epätasa-arvoa kuntalaisten kesken.
Totta on, että useimmat kunnat kärvistelevät riittämättömien valtionosuuksien ja välttämättömien palvelujen tuottamisen ristipaineissa. Olemme kaikki kuulleet rakennemuutosten, toiminnan uudelleenjärjestämisen ja omavastuun lisäämisen ”vaihtoehdottomuudesta.” Pienituloisten, vanhusten, työttömien ja vähävaraisten tulee finanssikapitalismin arvoille perustuvan hallitsevan talousideologian mukaan tyytyä palvelujensa heikentymiseen ja maksujensa, verojensa suhteettomiin korotuksiin ”talvisodan” eli laman hengessä—yhteiseksi hyväksi. Tasapainoittamisohjelman ”talvisota-kielikuva” on jo muuttunut nykyiseksi EU:n velkakriisiksi, jolla tulonsiirtoja oikeutetaan yhä kipeämmin haja-asutusalueilta taajamille, ja Suomen kaltaisilta pienvaltioilta EU:n finanssieliitille pankkien pääomittamistarpeen nimissä. Voittojen yksityistämisen ja riskien sosialisoimisen vaikutukset heijastuvat pahiten vähävaraisten kuntalaisten talouksissa. Tulonsiirrot ovat lisääntyvästi käänteisiä perinteisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoille --- vähäosaiset ja mm. eläkeläiset maksavat suhteettomasti suurempia veroja vauraampien ja neuvottelukykyisempien kansalaisten pystyessä välttämään verovastuutaan erilaisin keinoin (veroparatiisit, palkkatulojen muuttaminen pääomatuloksi, keinottelu, pääomatuloprosentin tasaveroluonne ja palkkatulon verotusta pienempi veroaste jne.): Vaurailla olisi täydet edellytykset osallistua yhteisten palveluiden rahoittamiseen ilman, että heidän toimeentulonsa vaarantuisi. Tasaverosuuntaus sen sijaan uhkaa monien suoranaista perustoimeentuloa epäsymmetrisen ja suhteettoman verotaakan ja kasvavien elinkustannusten ristipaineessa.
Kunnan talouden ”tasapainottamisessa” on kyse Pertti Kutilaisenkin
mukaan lisääntyvän epätasapainon tuottamisesta, koska
vaakakupin kallistuessa yhä enemmän varakkaiden suuntaan, ei
olla valmiita tasapainon palauttaviin korjausliikkeisiin. Porvaritahot
ovat uusliberalismin hengessä valmiita edistämään
tasavero- kehitystä ja romuttamaan pohjoismaisen ihmisten maksukyvyn
huomioivan solidaarisen sosiaalisen veropolitiikan. Mm. maaseudulla asuvia
mummonmökkiläistä odottivat jo talouden sopeuttamisohjelman
laatimisen jälkeen Kiimingissä tuplaantunut kiinteistövero
sekä lisäksi jäte- ja vesimaksujen korotukset, kirjastoautojen
ja –palveluiden heikennykset ja tulossa on energian siirtoveron korotus
Oulun seudulla (vain muutamia ihmisten toimeentuloon vaikuttavia heikennyksiä
mainitakseni).
Toisaalta, kunnissa noudatetaan kritiikittömästi ideologista
suositusta, jonka mukaan laitospaikkojen sijaan tulisi kehittää
vanhusten kotihoitoa, eli kannustaa ikäihmisiä asumaan kodeissaan
mahdollisimman pitkään mm. sairaalapaikkojen kalleuden vuoksi.
Miten se, että viime vuosina kohtuuttomasti kohonneet kiinteistöverot
voivat päinvastoin ajaa vanhuksia pois kodeistaan edistää
tätä päämäärää? Osavuosikatsauksessa
l4.ll. sitä paitsi todetaan huolestuneina, että kotona asuvien
yli 75-vuotiaiden määrä on laskenut verrattuna edelliseen
vuosineljännekseen.
Näistä syistä pidän tärkeänä viestinä
jo symbolisella tasolla, että edes vakinaisten asuntojen kiinteistöveroprosenttia
olisi laskettu. Esitys oli jo itsessään kompromissi joka ei
olisi vaikuttanut kunnan talouteen. Kunnista puhutaan tulosta tekevinä
konserneina, mutta on ristiriitaista ettei hyvästä tuloksesta,
joka on saatu aikaan kuntalaisten ja työntekijöiden joustoilla
ja maksuilla olla valmiita maksamaan edes talouslogiikan mukaisia ”bonuksia”
tai soveltamaan ”sosiaalista osakeantia”. Ymmärrän
että kyse on yhdistymissopimuksen asettamista raameista mutta yhdyn
puoluetovereideni näkemykseen, ettei Kiimingin luottamus ole kiinni
näin pienestä tasa-arvoa tasapainoittavasta eleestä, jolla
kuitenkin on pienituloisille merkitystä. Kunnat omaksuvat tarkoitushakuisesti
konserni-yritysmaailman kielen ja tuottavuutta kasvattavat käytännöt,
mutta muuttuvat ”säästö-kunniksi” ilman yritysmaailman
palkitsemisen ja tuotonjaon logiikkaa, kun on kyse kuntalaisten oikeuksista.
Jälki on sen näköistä. Toivon luottamus- ja virkamiehiltä
enemmän loogisuutta ja valmiutta toteuttaa kunnan ”elinvoiman”
ja yhdenvertaisuuden arvoja tulevaisuudessa. Eriarvoisuus tuhoaa, ei edistä
elinvoimaa tuhotessaan hyvän ”elonkehän”.
Kaarina Kailo
