Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Aloite

Laitospaikkojen perusteeksi oikea, odotettavissa oleva tarve

Me allekirjoittaneet esitämme, että hyvinvointilautakunnalle ja valtuustolle annettaisiin tarkka laskelma siitä, miten hyvinvointilautakunnan suunnitelmissa kuvattu ikääntyneiden laitoshoidon vähentäminen ja siitä seuraava laitospaikkojen määrä on perusteltu huomioiden ikääntyneiden määrän kasvu. Laitospaikkojen perusteena tulee olla odotettavissa oleva tarve eikä satunnainen ideologinen arvio, joka noudattaa kuntaliiton ja EU:n toivetta hoidontarpeesta ja kotona asuvien prosentuaalisesta määrästä. Huolimatta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden priorisoinnista, kuinka taataan riittävä hoito jos sairaiden ja dementoituneiden ikääntyneiden määrä ylittää EU:n ideologisen luottamuksen kotona-asumiseen ratkaisuna laitospaikkojen kalleuteen?

Onko tehty todellinen arvio huomioiden eliniän piteneminen ja sen myötä varmasti kasvava laitospaikkojen kasvu? Mikä on odotettavissa oleva väestömäärä ja siitä seuraava todennäköinen sairastavuus? Kuinka hoitohenkilökuntaa voidaan lisäksi vähentää kun tiedetään ikääntyneiden määrän kasvavan?

Sairaanhoidon tulevaisuuteen ei varauduta päättämällä EU-tasolla tai kunnissa, että vain x prosenttia väestöstä on sairasta v. 2020 ja että siksi voitaisiin vähentää sairaaloita, luottaen sähköisiin palveluihin ja ”omavastuuseen” (omaisvastuuseen). Aina on varauduttava arvaamattomaan potilaiden määrään. Sama koskee alzheimer-potilaita, joita tällä hetkellä hoitaa osittain pätemättömät työllistetyt ja muut. Suunnitelmassa ajaa alas laitoshoitoa ja korvata se tehostetulla ympärivuorokautisella asumispalvelulla tai kotihoidolla saattaa kyteä laitospaikka-tarpeeseen liittyvä ”pommi”. Edes tehostetut asumispalvelut eivät mahdollisesti riitä jos kotihoitoon liian sairaiden määrä ylittää arviot. Miten on varauduttu siihen todennäköiseen mahdollisuuteen, että vaikkapa 20-30 vuoden kuluttua monisairaita ja vaikeasti dementoituneita on niin paljon, ettei perhehoito ja muut ”kevyemmät” hoitomuodot riitä tarjoamaan heille heidän tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa? Näinhän on käynyt mm. Ruotsissa koska asiakkaat eivät ole mahtuneet perinteisiin laitoksiin tai heidän tarpeitaan vastaaviin muihin paikkoihin. Kaikilla ei ole omaisia, joten voidaanko perustaa vanhuspaikkojen suunnitelmia sen varaan että sukulaiset ottavat ”vastuun” ikääntyneistä. Onko resursseja varattu talousarviossa huomioiden lisääntyvän, EI suinkaan pienevän henkilökuntatarpeen ja kotihoidon resurssit? Robotit ja sähköiset palveluthan eivät pysty kokonaan korvaamaan hoitohenkilökuntaa.

Kaarina Kailo


| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |