Elonvoimaa elinvoiman rinnalle
Myyttejä on käytetty kautta historian yhdistämään ja mobilisoimaan erilaisia ryhmiä. Kansalliseepokset ja pyhät kirjoitukset Raamatusta Kalevalaan sekä vuodenkierron eri rituaalit ovat toimineet myyttien kantajina ja ihanteiden ruumiillistumina, keskeisenä kulttuurisen omankuvan varantona.
Omalla ajallamme on selvä sosiaalinen tilaus ekomyyteille ja uusille rituaaleille, sellaisille kasvatuksen ja valistuksen välineenä toimiville tarinoille, jotka edistäisivät niin miesten kuin naisten henkistä ja psykologista muutosta, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmän tulevaisuudens kompassina. Sosiaalinen kosmologiamme—maa-ilmankuvamme—on kriisiytynyt, maapallomme rajat ovat tulleet vastaan ja niin puhtaiden vesiresurssien kuin energian pula uhkaavat maailman rauhaa.
Vallan keskittämisen herruusjärjestelmät kommunismista kapitalismiin ovat epäonnistuneet rauhan, tasa-arvon ja yleisen hyvinvoinnin ideologioissaan mm. luonnon ja naisten hallitsemisen käytäntöjen tähden. Tällä hetkellä teknokraattis-rationalistinen, yksipuolisesti tulos- ja tuottavuusvimmainen ihmisyyden malli vie, ja huolenpitorationaalisuus vikisee. Koneiden keksimisestä ja hoitamisesta sekä ahneudesta palkitaan siinä missä ihmiskunnan synnyttämisestä, uusintamisesta ja hoivasta on muodostunut taloususkovaisten ”tuottamaton rönsy” tai kuluerä. Tämä sapluuna kertautuu kaikilla tasoilla talouselämästä ihmistenvälisiin sekä ihmisen ja luonnon keskinäisiin ylivallan suhteisiin. Vallitseva eli hegemoninen kulttuuri on ominut rauhan-, nais- ja ihmisoikeusliikkeiden keskeiset arvot - vapauden, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, oikeudet, kohtuuden, elinvoiman, jopa elinkaaren käsitteet -- antaen niille usein täysin vastakkaiset merkitykset ja sisällöt. Kilpailu ja pudotuspelit -- usko, että jokainen on oman onnensa seppä -- ovat tämän uskomuspaketin kova ydin. Aina näin ei ole ollut. Myyttinen menneisyys kertoo arvoista, jolloin yhteisvastuu sisälsi ajatuksen luonnon tasapainosta ja tulevien sukupolvien oikeuksista maapallon antimiin. Ne voidaan varmistaa vain ennakkoluulottomalla, syvällisellä asenne-, arvo- ja yhteiskuntapoliittisella suunnanmuutoksella.
Yhteiskuntakriitikkona seuraan mielenkiinnolla niitä median viestittämiä ja paikallisen kulttuurin ylläpitämiä rituaaleja, joilla perinteistä, kriisiytynyttä maailmankuvaamme yhä ylläpidetään. Ns. lahja- ja huolenpitotalouden keskeisimmiltä edustajilta, alkuperäiskansoilta ja äideiltä on aikojen saatossa otettu uuteen käyttöön elinvoiman ja lahjatalouden ydinarvot. Joulun alla oikeusministerimme kiitti Lucia neitoja valon sanomasta ja kuulutti Tuomiokirkossa, että Luciat tulevat paitsi levittämään valoaan vanhusten hoivakodeissa myös keräämään rahaa heidän hyväkseen. Ilon ja valon sanoma sekä vapaaehtoistyö eivät tietenkään rajoitu vain tyttöjen tai piilossa hääräävien joulumuorien marttyyri-kulttuurin jatkumolla toteutuvaksi uhrilahjaksi. Joulupukkia valkokauluksisessa punaisessa samettiviitassaan muistuttava Paavi saarnasi globaalia rauhansanomaa Roomasta, jonka imperialistinen valloitushistoria muistuu väistämättäkin mieliin. Joulunaika on Turunkin joulurauhan julistuksen myötä vain pieni paussi kaikille niille retorisille alitajuntaa muokkaaville ”sodille”, joilla militaristista kulttuuriamme ylläpidetään: kokkisodat, kuorosodat, rasvasodat, sukupuolten sota…
Elinvoima viittaa Oulussakin tänään lähinnä bisnes-Oulun
kilpailukyvyn edistämistoimiin, eikä juuri emojen elonvoimaan, elämän ylläpitoon ja hoivakulttuuriin. Joulupukki—kaupallistunut, korruptoitunut, usein päihtynyt ja hinnoissaan ahneeksi heittäytynyt maallinen isä-jumala—istuu Helsingissäkin tonttukulkueen amerikanraudassa joulumuorin seuratessa vaatimattomana taustavoimana tonttujen kuorma-autossa. Kun Lucioita valjastetaan varainkerruuseen, samaan aikaan tiernapojat keräävät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta palkkiopennejä omaan taskuun. Näin elintason ja ns. elinvoiman sukupuolittuneisuutta ylläpidetään rituaaleilla, jotka osallistuvat varsin kyseenalaiseen sosialisaatio-malliin. Liekö ihme, että elonvoiman naisvaltaiset alat jäävät miesvaltaisten, edunvalvonnassaan elinvoimaisempien miesalojen katveeseen ja ikuiseen hoiva-uhraus-ikeeseen.
Vihreä kapitalismi ja ympäristöteknologiat eivät riitä pelastamaan maapallon elinvoimaa, sillä eko- ja finanssikriisien taustalla vaikuttavat häiriintynyt, ihmisten ja luonnon keskinäisriippuvaisuutta kyseenalaistava arvojen jatkumo, hierarkioihin perustuva valtajärjestelmä, rahan- ja yhtiövallan ennennäkemätön keskittyminen ja vastuuttomuus. Myytit ajattelevat meissä, ja siksi niitä pitää muuttaa psykologisena keinona muuttaa käsityksemme inhimillisyydestä ja ihmisyydestä yhteisvastuullisempaan suuntaan. Ratkaisu ei ole kasvattaa myös Luciat vaatimaan rahaa jokaisesta laulustaan, vaan laajentaa kansalaistoiminta, vapaaehtoistyö ja rakenteellinen yhdenvertaisuus tukemaan yhdessä koko maapallon elonvoimaa. Yritysten kilpailukyky ei suinkaan yksin pelasta meitä, elinvoima tulee jo käsitteenä laajentaa käsittämään jokaisen kansalaisen oikeuden toimeentuloon, ihmisarvoiseen elämään tehotalouden ja eläinten kaltoinkohtelun tuolla puolen.
Elonvoiman aika on nyt. Vuonna 2012.
Dosentti Kaarina Kailo on tietokirjailija, Kiimingin ja uuden Oulun luottamushenkilö, valtuutettu ja kansalaisaktivisti
